Kylätie suli vasta 16.4. ja silloin päästiin vihdoinkin tienpäälle. Päivä menikin tuttujen kanssa cruisaillessa ympäri kaupunkia.
Bussi pääsikin samantien jokapäiväiseen ajoon. Pitäisi peukkulaskuri laittaa kojetauluun, sen verran monta peukkun näyttäjää on tullut vastaan, mihin tahansa onkin ajettu.
Vappuna pyöritettiin FVWA Keski-Suomen grilli-kahviota vappukokoontumisessa.
Ajeltiin kotia ja kotipihassa huomasin että perästä tippasee öljyä aika reilusti. Kolahdus ei kuulunutkaan peräkoukusta vaan öljypohjan lämmittimen pultista ja pultin juuresta lorotteli öljyä.
Katukiven reuna oli nirhaissut pultin päätä ja 8.8 pultti oli muuttunut pelkäksi kahdeksikoksi. Samalla pultti oli pyörähtänyt hieman auki. Kiristämällä öljyvuoto loppui. Onneksi ei ollut osunut pahemmin, olisi valahtanut kaikki öljyt kertalaakista kadulle.
Samalla kun auton alla könysin, niin totesin että vetareiden suojakumit alkavat olla tiensä päässä. Ei nämä uustuotanto kumit näköjään kestä kuin muutaman kesän ajot. Kumi alkaa yksinkertaisesti vain murenemaan. Tilasin tällä kertaa taas toisen valmistajan kumeja, katsotaan kauanko nämä kestävät. Jos vielä ennen kesälomia ehtisi vaihtamaan alle.
Kesäreissuja odotellessa hommattiin sivuteltan kaveriksi aurinkokatos. Menee pieneen tilaan ja on nopea nykäistä pystyyn. Mukavampi päivän parin reissuilla, jos on vain yhdenyön pysähdyksiä tiedossa eikä ole peräkärry matkassa.