keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Uudestaan, huutavat teletapit...

Mitäs tästä nyt onkaan aikaa... olikohan se toissaviikon alussa, kun laskin hiotun katon pintaan vielä muutaman kierroksen epoksia hiomaväriksi ennen pintamaalia. Sitten viikko vierähtikin niin vauhdilla etten tallissa ehtinyt käymään ollenkaan. Toisaalta hyvä näin, välillä tulee oltua vähän liiankin hätäinen maalaushommissa.

Sunnuntai iltana otin sitten asiakseni hioa katon kuntoon. Pyyhkäisin pinnan ensin 240:llä, totesin ettei kelpaa ja päästelin pari kierrosta 180:llä. Muutama kohta hieman häiritsee ja taidan sipaista pariin kohtaan pakkelia, jatkan hieromista ja sitten vielä kerran kierros väliväriä. Taitaa mennä vähän turhan hifistelyksi, kyseessä on kuitenkin katto mitä kukaan ei kuitenkaan näe. Eilen kävin ostamassa uuden yläsäiliöruiskun, alkoi nyppiä katon maalaaminen alasäiliöruutalla. Täytynee ajatella niin, että tässä on nyt hyvä paikka ottaa uuteen ruiskuun tuntumaa ennen pintamaalia. Tältä se katto nyt näyttää...

Alkuviikosta lainakompura lähti takaisin maailmalle, joten männä lauantain olin pyhittänyt hiekkapuhallukselle. Varastossa lojuu vielä läjä puhallusta kaipaavia osia ja lauantaille oli luvattu poutakeliä. Tämä ei sitten mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Ensimmäisenä totesin, että ulkovarastoon jätetty puhallin oli jäätänyt kosteassa kelissä putkensa ja letkun päästä tuli vain kylmä lehmänhenkäys. Puhallin talliin, sisätilalämppäri kylkeen ja isäntä kahville. Sulattelun jälkeen hiekka alkoi taas lentää mutta työnalla ollut pohjapelti oli sen verran tiukan massan peitossa ettei hommasta tullut mitään. Ei auttanut muu kuin ottaa toiseen käteen lasta ja toiseen kaasutoho. Kaavintaurakan jälkeen tajusin, että vieressä odottanut hiekkapuhallin oli taas jäässä joten härveli sulatukseen ja isäntä lounaalle. Sapuska/sulattelutauon jälkeen hommat jatkuivat, mitä nyt kerran jouduin puhalluksen välissäkin sulattelemaan laitteita. Lopulta kun sain "pohjapanssarin" puhtaaksi, totesin, että päivän valoisa aika oli sitten ohitse ja ei auttanut kuin laittaa pillit pussiin. Tämä oli muuten viimeinen kerta kun tällaisessa välimallin kelissä yritän mitään puhaltaa. Seuraavan kerran puhaltimeen kosketaan joskus kuivalla pakkassäällä.

 

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Väliväriä kattoon

Loppuviikosta sain katon vihdoinkin sille mallille, että pääsin vetämään pakkelointien päälle väliväriä. Kietaisin bussin alaosan suojaan ja ruiskutin pari kierrosta epoksia kattoon jotta näkisin paremmin miltä katto alkaa näyttämään.

Annoin maalin kuivua rauhassa pari päivää. Tauko sattui sopivasti lauantaille ja sain juhlistaa ensimmäistä vuosipäivää bussin kanssa. Ilta vierähtikin rattoisasti kylmän huurteisen ja katon tuijottelun merkeissä ;) Toivottavasti seuraavaa vuosipäivää päästään viettämään bussin ratissa!

Tänään sipaisin aavistuksen pakkelia muutamaan laiskaan paikkaan ja hieroin välivärin kauttaaltaan satakasikymppisellä paperilla. Tämä alkaa vaikutta suht valmiilta eli riittävän hyvä käyttöautoon. Ensi viikolla päälle vielä kierros epoksia ja sitten voikin vetäistä lopullisen pinnan kattoon.

Vuosipäivän kunniaksi vähän erilainen projektikuva, vuosi sitten istuttiin kuskinpenkillä ja hymy oli herkässä. Ilmeestä päätellen projektin laajuus alkaa pikkuhiljaa valjeta...

 

lauantai 9. marraskuuta 2013

Välipäivitys

Hiominen vain jatkuu mutta nyt on taas tekemisen ilokin löytynyt. Laitoin kaikki muut aktiviteetit jäihin ja keskityn puhtaasti vain bussiin ja sohvalla makoiluun ;) Isokin mies osaa näköjään stressata, kun on liian monta rautaa tulessa yhtäaikaa. Asiat tärkeysjärjestykseen siis!

Viikko sitten kehuskelin paineilmahöylää tuolla Volkkaripalstalla, todellinen ajansäästäjä bussin kyljissä. No, viime lauantaina höylä sitten sanoi työsopimuksen irti. Sisuskalut hajosivat ja etummainen sylinteri oli kulunut muodottomaksi, päästäen ilman ohitse. Nähtävästi tällainen höylä kestää puolentoista auton pohjien teon. Tämän ostin jo joskus markka-aikana ja nyt pikaisen hintaseurannan perusteella samaa laitetta myytiin 60-150€ hintahaarukassa. Päätin selvitä ilman höylää, pahimmat kuprut kun alkoivat olla jo kuosissa ja loput tehdään käsityökaluilla.

Useita tunteja on tallissa kulunut, noin parin tunnin sessioita melkein jokatoinen päivä. Työn kulku on ollut pääasiassa tyyliä, hiotaan, vedetään lisää pakkelia ja jätetään kuivumaan. Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä on taas jatkettu samalla metodilla. Tämä on ollut ihan passeli tahti varsinkin arki-iltoina. Nostan hattua niille, jotka tätä ihan leipätyökseen tekevät!

Kyljet ja katto alkavat hiljakseen näyttää siltä, että ensiviikolla vetäisen päälle välivärin. Ainakin katon suhteen olisi näin tarkoitus toimia. Kaikki korjatut kohdat on nyt siloiteltu ja kaikki muutkin kuprut ja pikku lommot on paikkailtu. Väliväri tuleekin paljastamaan miltä kyljet todellisuudessa näyttävät.

Takapaneelien väliset saumat on vedetty ihan tarkoituksella tasaiseksi. Täytyy tunnustaa, etten niitä osannut ajatellakkaan kun takakylkiä hitsailin ja tinailin kasaan. Tarkoitus tosin oli alunperinkin tehdä takaosasta kokonaan sileä ja peltien saumat jätetään näkyviin vain keskiosan kohdalle.

Pakkelin sekoittelu on osoittautunut tässä vaiheessa hieman haasteelliseksi. Suurimmat koloset kun ovat muodossaan, niin tarvittava määrä on yllättävän pieni. Olenkin ottanut rinnalle luukut, mihin voi aina pyyhkiä ylijäämät.

Kuten kuvista näkyy, niin ei näitä pakkeloitavia kohtia nyt niin kauheasti ole ollut. Mattaväri ei tietysti tässä vaiheessa aaltoilua ja kaikkia pikku lonttosia tietysti paljastakkaan. Loppupelissä pahimpiinkaan paikkoihin ei ole kauhean paksusti pakkelia jäänyt, alunperin jotkut kohteet hieman pelottivat.

Matkustamon lattian maalaus etukäteen oli ihan fiksu veto, vielä fiksumpi olisin ollut jos olisin maalannut koko sisäpuolen etukäteen. Olisi säästynyt isotöiseltä pakkelipölyn poistolta ennen maalausta, tässä vaiheessa on jo yksi imuri imuroitu kaatopaikkakuntoon. Onneksi voi lohduttautua sillä, että päävärit eivät vielä pakkelointia aloitettaessa olleet mitenkään selvät. Tällä hetkellä ylä- ja alaosan värit on jo päätetty, tai ainakaan niiden suhteen ei ole päätös vielä horjunut. Alaosan väriä olen jopa hieman muutamaan kohteeseen testaillutkin kilinkolinpurkkiin teetetyllä testierällä. Pidetään sävyjen koodit kuitenkin toistaiseksi salaisuutena ;)

Jos nyt vielä muita fiksuja vetoja mainitaan, niin onneksi en purkanut akselistoja tässä vaiheessa. Alussa meinasin, että tipautan korin pukkien päälle, jotta voin maalauksen ja pakkeloinnin ohessa työstää akselistoja. Kopan liikuteltavuus on kuitenkin osoittautunut ehdottomaksi ominaisuudeksi, joten otetaan alustaratkaisut työpöydälle vasta sitten kun kori on saanut lopullisen värin päälleensä.