keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Pakkelointi jatkuu ja jatkuu ja ....

Hieman meinaa hommat kaatua niskaan (ei ressaa, eikä ahdista yhtään...) mutta olen pyrkinyt edistämään korin pakkelointia aina muutaman tunnin vähintään joka toinen päivä. Toisaalta parempi näin päin, pakkelointi ja hionta ovat kuitenkin sellainen työvaihe, että parempi lyödä hanskat hetkeksi naulaan kun alkaa tympäisemään kuin yrittää väkisin vääntää.

Pakkelia on tätä kirjoitellessa mennyt kolmisen kiloa ja tuntuu siltä, että kuusi on hiottu lattialle. Hiljakseen pinnat alkavat kuitenkin tasoittua ja pitää vain malttaa edetä vähän kerrallaan. Alkuun tuli leivottua ehkä vähän liiankin suurella kädellä...

Jahka saan pinnat näyttämään hyvältä silmään, niin lasken päälle pari kierrosta epoksia väliväriksi ja sitten jatketaan laiskojen paikkojen korjailuilla. Onneksi pintaan on suunniteltu mattaväri, joten täysi peilipinta ei ole tavoitteena mutta useiden tuntien työ on vielä edessä.

Työkaluina on toiminut paineilmahöylä, sähköepäkesko ja pari käsin käytettävää hiomapulikkaa. Pakkelina kuvan mukainen tuote, mitä uskallan kehua muillekkin.

Tänään askartelin väliprojektina kesällä kasvatetusta kurpitsasta juniksen pihalle, täysin toimettomana kun ei osaa levätä ;)

 

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Pohjamaalit luukkuihin

Loppuviikosta sain luukkujen korjailut sille mallille, että pääsin ruiskuttamaan happomaalit hitsausten päälle. Tämän jälkeen vetäisin vielä muutaman kierroksen epoksia kaikkien peltivalmiiden osien päälle. Tätä peltisälää onkin sitten aivan älyttömästi, tilat loppuivat heti kättelyssä kesken. Miten sitä kuvittelikin alunperin tekevänsä kaiken tämän puolta pienemmässä tilassa. Nyt tuntuu siltä, että tilaa saisi olla vaikka kaksi-kolme kertaa enemmän, jotta saisi kaikki osat leviteltyä maalausta varten.

Tallin vintillä ja varastossa odottavat vielä vuoroaan pohjalevy, konehuoneen jäähypellit, puskurit, yms. sälää. Liukuoven korjauskin on vielä todo-listalla. Täytynee yrittää jotenkin vain luovia eteenpäin. Pohjia pystyy vielä onneksi hieromaan useamman kohteen ollessa levällään mutta pintamaalauksen joutuu varmaankin suorittamaan yksi luukku kerrallaan. Tee-se-itse maalamo alkaa hiljakseen toimia halutulla tavalla. Poistoilmapuhallin toimii nyt hienosti ja olen päässyt sinuiksi hengityssuojaimen, suojalasien ja ruiskun kanssa.

Korin hiomisen olen antanut vielä odottaa, kun pähkäilin lattian maalauksen kanssa. Ajattelin, että matkustamon ja tavaratilan lattia olisi hyvä maalata tässä vaiheessa kun hiontapölyä ei ole joka kolo täynnä, ainakin toistaiseksi tämä on vaikuttanut hyvältä marssijärjestykseltä. Lattian väritystä pohdin pitkään ja lopulta päädyin mustaan. Ajatuksena oli, että musta ei pistä silmään lattiamattojen väleistä ja liukuoven kynnyksen halusin mustaksi, ajatus korinvärisestä kynnyksestä vain jotenkin tökki. Lattiaan ruiskutin Tikkurilan Temadur 50:sen, puolikiiltävä musta. Saman värin laskin myös muutamien muiden peltiosien päälle. Halpa ja käsittääkseni hyväkin maali tällaisiin "piiloon" jääviin kohteisiin.

 

maanantai 14. lokakuuta 2013

Luukkujen korjausta

Kelit ovat olleet suotuisat hiekkapuhallukselle, joten olen keskittynyt luukkujen puhdistukseen. Alkuperäinen takaluukku oli hieman pettymys, umpeen hitsattu lukonreikä ja alareunan korjaus olivat sellainen show stopperi, että päätin etsiä käsiini paremman aihion. Parissa päivässä löytyikin kuvien perusteella kohtuullinen aihio ja mikä parasta, kevyen hiekkapuhalluksen jälkeen luukku osoittautui niin hyväksi ettei kaipaa päällensä kuin uuden maalin.

Konehuoneen luukusta paljastui puhalluksen jälkeen muutama reikä laidoilta. Täppäilin reiät umpeen ja pyyhkäisin päälle tinat.

Oikeanpuolen etuovi on saanut joskus osumaa ikkunan alareunaan ja lommoja oli piiloteltu pakkelilla. Leikkasin ruosteet pois, hitsasin ja pyyhkäisin tinalla muodot sinne päin. Loput hipistellään sitten pakkelilla.

Kumpaisenkin etuoven alareunasta ja takanurkista löytyi hieman paikattavaa. Nämäkin alkavat olla tätä kirjoitellessa jo kuosissaan, vaikka siistimpääkin jälkeä olisi taas voinut saada aikaiseksi. Muuten ovet vaikuttivat kohtuu hyviltä joten mennään nyt näillä eteenpäin, korjaukset jäävät kuitenkin käytännössä piiloon tiivisteiden alle.

Liukuoven alareunaa olen tuijotellut sen verran, että laitoin uuden aihion etsintään. Jos passelia kohtuuhintaista ei löydy, niin sitten askartelen alareunan kasaan valmiista korjauspaloista.

Hiekkapuhalluksesta kun innostuin, niin kaiken muun romun ohella tuli puhallettua myös simpukka puhtaaksi ja maalasin sen Eastwoodin Spray grayllä. Ei tämä alunperin taida tämän värinen olla mutta pussihousut kun on ripustettu naulaan, niin voin maalata kaiken rauhassa just sen väriseksi kuin haluan ;)

 

lauantai 5. lokakuuta 2013

Pakkelia kylkiin

Viime päivinä on meinannut tuskastuttaa, kaikki tuntuu tapahtuvan kuin hidastetussa filmissä ja projekti ei etene haluttua tahtia. Onneksi sentään jotain on saatu aikaiseksi kuluneella viikolla...

Rälläkkä karkealla hiomalaikalla varustettuna lauloi muutaman tunnin ja hieroin kaikki luukut puhtaaksi pintapuolelta. Ajatuksena oli, että kaikki mahdolliset piilossa olevat korjattavat kohteet paljastuisivat samalla kertaa ja kelitkin sattuivat olemaan kohdallaan ulkohommia ajatellen. Liukuovessa oli alareunassa ainakin sentin kerros pakkelia, myös ovissa oli aika paksu kerros tavaraa päällä. Takaluukun alareuna on nähtävästi myös korjattu aikoinaan pikaisesti ja päällä oli sentin verran pakkelia. Tämä oli tosin odotettavissakin, kun takaluukun lukon paikkakin oli meikattu umpeen.

Yhden oven sisäpinnat puhalsin tänään hiekalla puhtaaksi ja tuota olisi tarkoitus alkaa ensimmäisenä parsimaan kasaan. Alareunan korjattavat kohteet olivatkin jo tiedossa ja puhtaaksi hiomisen jälkeen yläosastakin paljastui vaurioita.

Hiomisen ohella olen aloittanut pakkelointiharjoitukset. Hieroin ulkopintojen epoksit karheaksi kertaalleen käsipelissä ja pesaisin pölyt pois. Muutama päivä on nyt harjoiteltu pakkelointia ja eiköhän tämäkin ala hiljakseen sujua. Pahimpiin monttuihin ympäri koppaa on nyt leivottu kilon verran pakkelia. Ostoslistalle joutunee laittamaan vielä ainakin pari purkkia lisää...

Pakkelin kovetintuubi meinasi aiheuttaa sydämentykytyksiä. Perjantai iltana kun savottaa aloitin, niin huomasin että kaupasta oli matkaani lähtenyt avattu tuubi! Ensi kerralla pitää muistaa tsekata kaikki tarvikkeet jo kaupassa. Onneksi tuubi oli kuitenkin lähes täysi ja harjoitukset eivät tyssänneet tähän.