Hiplausta ja verhoilua...

Viikko on vierähtänyt pääasiassa tuumaillen, odotellen osia ja sieltä täältä pikku hiplausta tehden. Se on tainnut jäädä mainitsematta, että laturille tekemäni remppa osoittautui onnistuneeksi ja vehje lataa hienosti. Virallisia Boschin remppaamia alkuperäisiä latureita näyttäisi ilmestyneen maailmalle, joten joku muukin on tainnut olla tyytymätön kiinan uustuotantokopioihin.

Vaihteiston maadoituksen hoidin kuntoon, viikon sähkötyöt oli siinä.

Tuumaillessa tuli mieleen taustapeili ja sen puute. Kaivelin miljoonalaatikosta esiin pentastar tuotteen, kuuskytluvun moparin sivupeili istui bussin kajuuttaan kuin nenä päähän ;)

Alkuperäiset aurinkolipat pesin mutta se kaipasivat hieman jotain. Päätin kokeilla onneani ja kaivoin rouvan ompelukoneen esiin. Mitään hajua ompelusta ei ollut, koneen peruutusvaihdetta etsiessäkin meni viitisen minuuttia mutta muutenhan tämä oli helppoa kuin mikä. Kuvittelin kankaan vain pelliksi, leikkelin paloiksi ja liimasin ompelukoneella yhteen. Lippojen verhoilut syntyivät nopeasti ja kertalaakista tuli priimaa, pitäisköhän ryhtyä räätäliksi kun kasvan isoksi ;)

Nyt alkaisi olla kaikki kankaiden jämäpalat käytetty ja nähtävästi rouvaa ei tarvitse enää vaivata pienissä räätälöinneissä. Yksi tenavista kyllä veisteli, että tee loppuista itelles bokserit. Hmm, ajohousut multa kyllä puuttuisikin...

Verhoilun makuun kun taas pääsin, niin leikkelin vanerista palat ohjaamon tavarahyllylle. Pintaan liimasin verhoilumattoa.

Lopuksi pyöräytin levyt ja aurinkolipat paikoilleen autoon. Tuonne hyllylle voi tunkea sitten vaikka vaihtokalsarit jemmaan kun reissuun lähtee.

Kärjettömän sytkän rojuja vielä odottelen saapuvaksi ja sitä myöten koneen tarkempi säätökin on saanut odottaa. Mutta uuden puolan ja virranjakajan kannen vaihdoin moottoriin. Saa nähdä miten tuo brassi puola toimii...

Viimeinen alkuperäinen vaijerikin antautui. Jalkotilan tuuletusräppänän avausvaijeri piti tänään lopulta vaihtaa uuteen ehjään.

Takaosastolla päädyin lopulta käyttämään lantiovöitä.

Nyt ei tule matkustajat ekassa jarrutuksessa kuskin niskaan.

Mitään sähköhienosteluja ei ollut alunperin tarkoitus bussiin asentaa mutta päädyin kuitenkin investoimaan pieneen mielenrauhaa tuovaan värkkiin. Jatkossa kuski tietää kabiinin puolella miten kuumana kone käy.

 

 

Säätöä

Nokan sain sisäänajettua ja jatkoin seuraavana päivänä kaasareiden hiplauksella tai ainakin niin oli tarkoitus. Käytin koneen lämpöiseksi, sammutin hetkeksi muiden hommien ajaksi. No, eipä lähtenyt hetken päästä enää käyntiin. Musta Motonetin tarvikepuola kesti tasantarkkaan 25 minuuttia ja sitten kipinät loppuivat, TU.

Kaivoin bussin vanhojen sähköjen joukosta koneen mukana tulleen puolan ja taas hörähti kone käyntiin. Tätä iloa ei sitten kauan kestänyt. Huomasin puhallinkopan päällä kirkasta nestettä ja se osoittautui öljyksi. Kone sammuksiin ja saman tien tajusin, että tuo vanha puola päätti oksentaa jäähdytysöljynsä pihalle just nyt, KELE.

Miljoonalaatikosta sattui onneksi vielä löytymään yksi oikein paskainen puola, mikä osoittautui aidoksi Boschilaiseksi kun pintaa vähän raaputin. Puola nippareilla kiinni ja taas mentiin. Motonetin puolan palautin, ylen antanut puola roskiin ja uusi Boshin puola kirjattu ostoslistalle.

Pääsin vihdoinkin itse asiaan. Paketti kun oli nyt todettu jotenkuten toimivaksi, päätin saattaa kaasareiden hiplauksen loppuun. Tässä välissä olin ehtinyt lukemaan kaiken mahdollisen Solexien sielunelämästä, joten tästä eteenpäin mentäisiin tiedon eikä fiiliksen varassa. Nappasin kaasarit irti koneesta. Säädin kaasuläpät tehtaan arvoihin, samoin kylmäkäynnistyspuolen. Tarkastin bensapinnat ja kiihdytyspumput.

Vasemmanpuolen kaasarissa kiihdytyspumppu ei toiminut ollenkaan ja sen linjastoja putsaillessa ja säätäessä menikin yksi ilta.

Kaasarit kiinni ja taas säätämään. Nyt toiminta oli taas asteen verran parempaa. Sitten tulikin ongelmia. Oikean puoleisen kaasarin seosruuvi otti ja hajosi koloonsa. Talttakanta murtui ja seosruuvi oli sitten siinä ikijumissa.

Onneksi varaosista löytyi yksi ehjä läppärunko. Puhalsin sen puhtaaksi ja niputin kaasarin takaisin kasaan. Tämä on pikkuisen vanhemmasta Solexista, "hot idle valve" esimerkiksi puuttuu tästä mallista mutta näillä mennään.

Nyt pääsin ruuvaamaan seokset paremmin kohdalleen. Tyhjäkäyntipiirikin ja sen säädöt osoittivat vihdoin elonmerkkejä. Sen paremmin en alkanut vielä säätelemään, ensi viikolla saan synkkamittarin käsiini ja aloitetaan sitten kaasareiden synkronoinnilla. Sytkäpuoli olisi tarkoitus päivittää myös kärjettömäksi Pertronixilla mahdollisimman pian joten säädellään loput asetukset kuntoon sitten kun kaikki palaset ovat kasassa.

Tässä hieman maistiaisia koneen tämänhetkisestä tilasta....

 

Ekat savut!

Tänään ehdin tallin puolelle ottamaan savut koneesta. Pikku huikat kaasareihin ja sehän hörähti kertalaakista käyntiin. Suoraan sanottuna hämmennyin ;) Eihän tämän näin helppoa pitänyt olla...

Nostin kierroksia ja tovin nokkaa sisään ajeltuani huomasin, että öljyä lensi jokapuolelle. Kone sammuksiin ja totesin venakoppien vuotavan. Ei ihme, kummassakin kopassa oli korkkitiiviste nätisti kaarella alareunasta.

Wilsonin kirjan ohjeiden mukaan olin kasannut tämän kohteen ilman liimoja. Palstalta vinkkejä, uudet tiivisteet liiman ja vaseliinin kanssa paikoilleen, vuodot oli näillä tempuilla tukittu. Kone käyntiin ja taas mentiin, kunnes toisessa kaasarissa ilmeni bensavuoto. Tästä selvittiin pienellä kiristelyllä ja lopulta pääsin maaliin saakka. Nokka olisi nyt ajettu sisään!

Öljypohjassa on pieni vuoto tai sanotaan tihkunta. Tämä olikin vähän odotettavissa, en laittanut tiivisteisiin mitään liimoja tarkoituksella. Tilkitsen tuon vuodon vasta sisäänajoöljyjen vaihdon jälkeen. Muuten voimanpesä näyttäisi pitävän öljyt sisällään eikä mitään ylimääräisiä ääniä kuulu.

Termostaatti tuli todettua toimivaksi ja kaasarit näyttäisivät toimivan paremmin kuin uskalsin odottaa. Kylmäkäynnistys ja muut sähköheebelit vaikuttaisivat olevan OK.

Huomenna pääseekin tekemään hienosäätöä. Sytkä lampun kanssa kohdalleen. Ilmanputsari pitäisi pestä ja siihen liittyvä letkuhelvetti selvittää. Laturi täytyy myös kytkeä sähköihin kiinni jotta pääsen testaaman senkin.

Tämähän alkaa vaikuttaa hyvältä! Palkitsin itseni vanilja-colalla ja saunalla ;)

 

Jäähypeltien virittelyä

Lämmityslaitteen putket sain korjattua ja paistelin värit pintaan uunissa viime lauantaina, sillä välin kun rouva oli kaupoilla. Hieman tuli sanomista keittiön uusista tuoksuista ;)

Tötteröt kun jäähtyivät, niin pääsin kasaamaan lämmönvaihtimet paikoilleen. Moottoripukissa helpponakki mutta olisi varmaan muutama ärräpää päässyt, jos näitä olisi pitänyt ruuvata paikoilleen auton alla maaten.

Kone kun alkoi olla kasassa, niin vähitellen selvisi puutteet jäähypeltiosastolla. Konetta aikoinaan purkaessa asiaa ei osanut edes miettiä.

Etuosaan löytyi pienellä etsinnällä aivan uudet VW varaosat britteinsaarilta. Nyt on tönäriputketkin suojassa pahimmalta kivitykseltä.

Tässä vaiheessa puuttui vielä oikea takanurkka ja deflektoripelti pakoputken päälle tai ainakin näin miljoonia räjäytyskuvia tutkittuani päättelin asian olevan.

Oikean takanurkkaan ajattelin kokeilla pellin tekemistä itse, kun sopivaa valmista peltiä ei tuntunut mistään löytyvän. Vääntelin romupellistä prototyypin ja siitä tulikin niin hyvä, että puhalsin sen puhtaaksi ja vedin pintaan maalit. Öljyputken juureen askartelin vielä kumimatosta tiivisteen.

Mennään tällä, jos nyt ennen koneen paikoilleen asennusta sattuu oikea pelti löytymään, niin sitten vaihdetaan.

Viikolla askartelin lopulta koekäyttösähköt kasaan. Tällä hetkellä kone roikkuu pukissa, öljyt sisällä ja odottaa vain starttinappulan painamista.

Pitää vielä viritellä pakokaasuille poisto ulos, ettei tarvitse taas kerran kuolla häkämyrkytykseen koneen säätösession yhteydessä. Jos sitä vaikka alkuviikosta olisi aikaa kokeilla mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään kun starttinappia painaa... vähänkö jännittää...