tiistai 26. tammikuuta 2016

Varamoottori koeajettu

Pakkaset lauhtuivat ja pääsin koeajamaan "varamoottorin" viime lauantaina. Kone hörähti laakista käyntiin ja tein pienen sisäänajon uusituille nostajille. Entisöity orggis jakaja toimi hienosti kärkien kanssa. Kaasarit säädin pikaisesti, vakio suuttimet tuntuivat toimivan ilman ongelmia nyt myös tällä kokoonpanolla.

Youtubessa hieman ääntä ja kuvaa sisäänajosta.

Öljyt pysyivät sisällä eikä mitään muitakaan ongelmia ilmennyt. Kääräisin koneen pakettiin ja tyrkkäsin hyllyn alle jemmaan.

Nyt on varauduttu tulevaan ajokauteen. Täydellinen varamoottori, -vaihteisto, -startti ja kytkinpaketti. Koko tekniikkalinja on kahdennettu. Lopputalven voikin sitten fiilistellä, kun kaikki suunnitellut toimet on toteutettu.

Virranjakajista tuli näköjään pieni pakkomielle. Romulootaan on keräytynyt sen verran aihioita, ettei näiden voi antaa olla rauhassa. Tänään valmistui taas yksi ja aiemmin risteytetty 034/205P jakaja sai kylkeensä oikeanmallisen alipainekellon.

Nyt näitä on jo neljä 2L Type 4 koneen jakajaa kasassa. Oikeilla ennakoilla ja alipainekelloilla varustettuna. Kuinka monta orggisjakajaa mies tarvitsee...

 

perjantai 15. tammikuuta 2016

Kierteiden korjuuta....

Alkuviikosta kaadoin tuopillisen öljyä pukissa roikkuvaan koneeseen. Tuopillinen siksi, että halusin testata ensin mahdolliset vuodot, kun kaikki pohjan luukut olin käyttänyt auki. Hyvä, että testasin. Seuraavan aamuna oli lattialla parin desin lätäkkö. Lohkolämppärin tilalle vaihdettu peltiluukku tiputteli öljyä molemmista kiinnityspulteista. Pultit auki, vähän tiivistyksen parantelua ja pultit varovasti momenttiin. Tässä vaiheessa jo jännitti, kun lohkossa ei kauheasti ollut kierteitä jäljellä edellisten asentajien toimesta. Sain pultit momenttiin ja vuoto loppui!

Ilo loppui lyhyeen, kun hetken päästä öljyä alkoi tihkua peltiluukun laidalta. Peltiluukku ilman mitään olakkeita ei sitten toiminut O-renkaan kanssa, varmaankin O-rengas pääsi lipsumaan väärään asentoon tai jotain. Meni hermo ja päätin palauttaa lohkolämppärin takaisin. Sillä ainakin syntyy tiivis liitos O-renkaan kanssa. Lohkolämppäria paikoilleen laittaessa petti sitten ne loputkin kierteet lohkon toisesta reiästä, ihan sormilla pulttia pyörittäen. Kele! No, parempi nyt kuin auton alla jossain tienpäällä.

Quick & dirty korjaus. Bilteman halpis M6 kierteenkorjaussetti pelasti tilanteen. Sain sillä korjattua poikineen kierteen lohkosta hetkessä. Pultit momenttiin ja eteenpäin. Tätä kirjoittaessa lohkolämppäri on ollut pari vuorokautta paikoillaan ja öljyt ovat pysyneet koneen sisäpuolella!

Varamoottorin rempattuun jakajaan oli suunnitelmissa hommata kärjettömän sisuskalut mutta sitten iski nuukuus. Kalustin jakajan kärjillä, uudet sellaiset kun sattui hyllystä löytymään. Päälle vielä varastosta löytynyt, kiekkarajoittimella varustettu pyörijä. Koeajetaan moottori nyt huollon jälkeen näillä.

Tulpanjohdot hain Motonetistä, nämä bussiin ja ooppeleihin myytävät johdot ovat halvat ja hyvät. Jäähypeltien tiivistekumit pitää haalia muualta, niitä ei mukana tule vaikka type 4 koneisiinkin näitä johtosarjoja myyvät.

Sähköt kauniisti kytketty ja moottori olisi valmis koekäyttöön. Lauhtuisi vain pakkanen hieman, ei kehtaisi tallin ovia repiä auki -25 asteen pakkasella :( Jotenkin on alkanut poltella sellainen ajatus, että jostain doppeli talviautoksi ja tämä moottori siihen...

Survivalkittiin sain kympillä kokoontaittuvat pukit. Ei kuole reissussa auton alle niin helposti kuin pelkän saksitunkin kanssa kuolisi :D Toivottavasti ei tarvitse koskaan käyttää...

 

maanantai 11. tammikuuta 2016

Virranjakajien risteytystä

Romulootassa pyöri vielä yksi alkuperäinen 2 litraisen virranjakajan raato. Muutaman kun olin jo entisöinyt, niin ajattelin fixailla tämänkin kuntoon, parempaakaan tekemistä ei olevinaan ollut.

Jakajassa oli pystysuunnassa reilusti väljää, alipainekello puuttui, eikä toisesta kannen kiinnikeklipsusta ollut hajuakaan. Purkaessa yksi jousien nylon osa sitten hajosi käsiin ja meinasin heittää romut nurkkaan. Rähmäkäpälä! No, okei, saattoi ne 40 vuotta vanhat osatkin olla jo aika hauraita. Sitten sain idean. Hyllyssä oli yksi priimakuntoinen 034 jakajan runko. Muuten hyvä mutta sen ennakkokäyrät eivät olleet oikeanlaiset 2 litraiselle type neloselle. Mitäpä jos risteyttäisin nämä kaksi jakajaa...

034 palasiksi, osien mittailua ja totesin idean toteutuskelpoiseksi. Alkuperäisen 205P jakajan painot ja jouset sopivat heittämällä 034:sen sisuksiin!

Tadaa, nyt meillä on priimakuntoinen 034 jakaja 205P:n mekaanisella ennakolla. Vielä 205P:n alipainekello tuohon kaveriksi, niin pääsee koeajolle ;)

Jokohan näitä jakajia alkaisi olla omiksi tarpeiksi...

 

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Varamoottori lähes valmis

Kyllä se vain niin on, että alkuperäinen on alkuperäinen. Puhaltelin nämä VW:n orggis venakopat ja kiristyspannat puhtaaksi jonkun aikaa sitten ja ajattelin, että jos näillä nyt edes varamoottorin koeajaisi penkissä. Ruosteiset pannat olivat pyörineet "romutukseen" laatikossa jo pidemmän aikaa, kun näyttivät niin huonoilta. Napsautin kopat kansiin kiinni ja nämä 40 vuotiaat kopathan olivat hurjasti paremmat kuin uudet uustuotanto kopat mitkä koneessa aiemmin olivat. Pannat piti kääntää vipuvarren kanssa paikoilleen, olivat niin napakat! Kopat istuivat kansiin täydellisesti, käytännössä ei väljää mihinkään suuntaan. Ero uustuotantoon kuin yöllä ja päivällä!

Bussissa kiinni olevaa moottoria varten hankitut koekäyttöputket pääsivät vasta nyt tositoimiin. Näihin 2 litraisen kansiin putket sopivat kuin nenä päähän. Jotain pientä eroa täytyy olla 1800:sen ja 2000:sen kansissa, kun 1800:siin nämä eivät heittämällä istuneet. Bussin lämmönvaihtimet tosin istuivat molempiin kansiin ilman isompia ongelmia. Jossain on siis joku heitto mitoissa, joko putkissa tai kansissa. Noh, tärkeintä, että lämmönvaihtimet ovat yhteensopivat.

Varamoottori alkaisi taas olla koeajoa vaille valmis. Muutama pikku puute vielä...

Tulpanjohdot täytyy hakea Motonetistä, ne olen todennut hyviksi bussissa, vaativat vain erikseen tiivisteet jäähypelteihin. Yhdet halpisjohdot tilasin taannoin maailmalta, tiivisteineen päivineen ja ne olivat niin surkeat, että heitin paketin samantien "viimeinen oljenkorsi laatikkoon".

Puolan orggis kiinnike puuttuu. Kuvasta puuttuvat takaosan jäähypellit olisivat edelleen hankintalistalla. Myöhäispallukan ilmanputsari pitäisi myös löytää tähänkin koneeseen...

 

torstai 7. tammikuuta 2016

Varamoottorin ruuvausta

Nyt oli hyvä sauma purkaa lohkolämppäri pois vanhasta koneesta. Joka tapauksessa piti kurkata ettei tuolta löydy ylläreitä öljyn seasta. Ei löytynyt yllätyksiä ja pulttasin samantien tilalle normi peitelevyn. Lämppäri pesun kautta hyllyyn odottamaan sitä päivää, että talviautossakin on type 4 moottori ;)

Puhaltimen kiinnityksen takana, kampuran pikkustefan alareunassa näkyi hieman öljyä. Nyppäsin kiinnityslevyn ulosvetäjällä pois ja siellä oli kuin olikin öljyä näkyvissä. Nyt taisi löytyä syyllinen mystiselle öljyvuodolle. Moottorin pohjaan ilmestyvät öljypisarat taisivat olla täältä peräisin. Tihkui just ja just sen verran, että koneen takaosaa pitkin valuen muodosti lohkon alareunaan aina pikku pisaran. Viime kesänä luulin yhdessä vaiheessa, että öljypumpun ja lohkon väli olisi aavistuksen vuotanut, mutta sieltä ei onneksi vikaa löytynyt. Stefa oli siis susi heti alusta saakka.

Tämä oli helppo korjata nyt kun kone oli levällään. Uusi stefa paikoilleen ja vähän liukkaria liikkuvien väliin.

Aamulla kuriiri tipautti ovelle puuttuvat nostajat. Nyt on vialliset neljä nostajaa vaihdettu uusiin ja yläkerta kasattu. Jäähypellitkin alkavat olla pääpiirteittäin paikoillaan.

Kohta pääsee testaamaan rempattua alkuperäisjakajaa. Onnistuin löytämään tähän oikeanmallisen alipainekellonkin. Nyt kun saisi päätettyä mitä tuonne jakajan sisälle työntää, kärjet, Pertronixin vaiko jonkun Pertronixin halpakopion...

Viime kesän säätösessioista viisastuneena merkkasin tähänkin koneeseen 180 asteen kohdalle punaisella merkin. Mukavampi säädellä venttiileitä koneen ollessa autossa kiinni.


Bussiakin hiplasin hieman. Tuplakaasareiden käyttöakselin oikean puoleisessa päässä on alusta saakka ollut kulahtanut muoviholkki, jousen ja kaasarin rungon välissä. On se asiansa ajanut, vaikkakin hieman takerrellen. Nyt bongasin netistä uutta palikkaa tähänkin kohteeseen. Itseasiassa vajaa viikko sitten vasta tajusin, että sinne käyttöakselin sisään tällainen ylipäätään kuuluu. Liikkuu vivusto taas pykälän verran herkemmin!

Nostajia odotellessa luomisen tuska purkautui "survival kitin" uudelleen suunnitteluna. Purin vanhan matkapakin sisällön ja kasasin kaiken tarvittavan alumiinisalkkuun. Näillä eväillä tekee pienet rempat tienpäällä, jos ongelmia ilmenee. Tarkkaan valittu setti työkaluja. Muutamia sähköosia, kaasu- ja kytkinvaijerit ja tietysti rautalankaa + jeesusteippiä ;)

 

perjantai 1. tammikuuta 2016

Vanha kone palasiksi

Vuoden viimeisenä iltana hieman hifistelin ja askartelin Ratwellin sivuilta löytyneiden mittojen mukaan tiivisteet puhallinkopan ja lämmönvaihtimien liitokseen. Hyvin lämpöä kabiiniin tuli ilman näitäkin mutta ompahan alkupää nyt asteen verran tiiviimpi. Olipa aikamoista sorminäppäryyttä vaativa tehtävä viritellä paikoilleen, kun koko paketti putkistoa myöten oli jo bussissa paikoillaan ;)

Viime kesän palvelleen koneen yläkerran laitoin vuoden ensimmäisenä aamuna palasiksi. Mielenkiinnosta ja ei sitä muuten opi kuin tekemällä. Tästä tuli nyt sellainen noin 5500km "kestotesti".

Kansissa ja mäntien päissä pikkuisen karstaa. Venttiilit olivat OK eikä merkkejä liian laihalla tai kuumana käynnistä.

Seuraavaksi kurkkasin nostajat. Sieltä löytyikin ongelmia. Puolet uustuotanto nostajista oli vaihtokunnossa näiden kilometrien jäljiltä, ei hyvä. Nelosen pakonostajassa oli yksi pikkuinen kraateri mikä osui silmään ja tuntui kynnellä. Kakkosen imu ja pako olivat aivan kraatereita täynnä ja ykkösen pakonostaja oli myös vaihtokunnossa. Nokassa ei näkynyt mitään silmin havaittavia vikoja joten vaihdetaan nyt vain vialliset nostajat. Muut neljä nostajaa olivat priimakuntoisia.

Viime talvena kasasin tämän koneen Tom Wilsonin kirjan oppien mukaan ja siinä ei puhuttu missään vaiheessa puristussuhteista tai palotilojen mittailuista. Vakio-osaa vain niputettiin kasaan. Nyt hieman viisaampana tsekkasin mitat uudelleen. Kaikki oli OK ja vakiokoneen mitoissa. Lisäksi kiinnosti tietää kannentiivisteen todellinen paksuus, kun se on ollut tovin oikeassa momentissa. Kaikki tiivisteet olivat nyt 0,73mm paksuja eli uusi kannentiiviste puristui noin 0,02-0,04mm. Puristussuhde on jossain 7.3-7.1:1 välimaastossa. Aivan tarkkaa lukemaa en saanut, kun en mäntien syvennystä alkanut kauhean tarkasti mittailemaan. Näillä mennään.