Sähköpuolelle päivitystä

Koko talvi ollut aikaa värkätä mutta nyt ne kaikki pikkuhuollot ja parantelut sattuvat viime hetkille ennen ajokauden alkua. Aikoinaan kun bussin kasasin, niin liukuoven sarana jäi maalaamatta. En osannut päättää väriä ja sarana jäi lopulta vain lasikuulapuhalletulle pinnalle. Yllättävän pitkään se käsittelemätön pinta kestikin Suomen kesässä. Viime kesänä pikkuisen patinaa pintaansa saanut sarana alkoi sotkea auton kylkeä siihen malliin että nyt piti asialle tehdä jotain. 

Ovi irti ja sarana siis palasiksi. Sattuipa huolto hyvään saumaan. Saranan muovinen liukupinta oli jossain vaiheessa haljennut ja takaosa pysyi käytännössä paikoillaan pyhällä hengellä. Vähän jos olisi sivusuunnassa nykäissyt, niin ovi olisi tipahtanut alas. Lisäksi kaikki saranan ja oven lukon pultit olivat löystyneet vuosien paukuttelun jäljiltä.

Saranan väriä en osannut edelleenkään päättää joten puhalsin puhtaaksi lasikuulilla ja perään laskin vain 2K kirkaslakan. Nyt se kestää ainakin sen kymmenen vuotta ;)

Pari päivää odottelua ja postipoika kiikutti uuden liukupalan saranan takaosaan. 

Sarana kasaan ja ovi takaisin paikoilleen. Tällä kertaa joka pulttiin ja mutteriin laitoin ruuvilukitetta.

Vauhtiin kun oli päästy, niin nyt oli korkea aika tehdä pieni päivitys hupiakun latausreleelle. Monta vuotta pyöritin 70' tyylisellä halpisratkaisulla. Sulake + parin euron rele ajaa asiansa ihan hyvin paitsi jos onnistuu ajamaan hupiakun aivan nollille, sitten saattaa sulake tai rele paukkua. Erotusreleissä tuntuu olevan paljonkin vaihtoehtoja mutta Bilteman rele houkutteli edullisella hinnallaan. 

Erotusrele istui nätisti samalle paikalle missä vanhakin rele oli ollut. Samalla vaihdoin akkujen välikaapelit 10 neliöisiksi. Nyt ei pitäisi minkään komponentin kyykätä käynnistyksen yhteydessä vaikka hupiakku olisikin päässyt aivan tyhjäksi.

Samassa yhteydessä tuli uusittua hupiakkukin. Vanha akku osoitti hyytymisen merkkejä jo viime kesänä ja nyt sattui Rustassa olemaan Woima akut -50% alessa. 50 eurolla sai uuden 80Ah akun! Vanha energie+ akku oli kaiken lisäksi alkanut laskemaan nesteitään pihalle, mikä paljastui vasta kun nostin akun pois konehuoneesta.  

Viikonloppuna keksin uuden asennuspaikan pienelle TOHO lämmittimelle, tätä tulikin jo pari viikkoa pyöriteltyä ympäri autoa. Aiemmin lämmittimelle oli pistorasia ohjaamon jalkotilassa mutta nyt kun siellä oli bambuhylly, niin pistorasiaa ei saanut enää oikein mihinkään fiksuun paikkaan. Lopulta pistorasia istuikin kivasti apukuskin penkin jalkaan ja siihen saa tökättyä lämmittimen kiinni. Sopivan suojainen paikka eikä tuota pääse potkimaan ohikulkiessaan. Mukava lisä silloin kun ollaan kiinni valtakunnan verkossa ja pitää saada pahin kosteus ja kalseus pois sisätiloista. 

Väliverho

 Joskus 10 vuotta sitten kun bussiprojekti tuli talouteen oli sen katossa alumiiniverhokisko. Työnsin silloin kiskon varaston hyllyyn ja se jäi sinne sitten useammaksi vuodeksi. Uuden pöytä/jääkappiyhdistelmän myötä heräsi ajatus että mitäs jos ruuvattaisiinkin kisko kattoon ja laitettaisiin siihen väliverho. Saisi vähän enemmän rauhaa uteliailta katseilta leirissä. 

Tuumasta toimeen ja sinnehän se kivasti istui samoihin reikiin missä kattoverhoilukin oli kiinni. 

Sitten Eurokankaasta etsimään sopivaa värisävyä, mikä löytyikin nopeasti. Teemaan sopivaa oranssia ja ompelukoneen kautta ripustimiin kiinni. 

Nyt ei joka pysähdyksellä tarvitse välttämättä viritellä peitteitä tuulilasille, riittää kun levittää vain takaosastosta verhot ja sitten unta kuulaan. Laskostuu kivasti tuohon kuskinpenkin taakse, kun verhoa ei tarvita.

Uusi matkustamon kaapisto laittoi ison pyörän pyörimään muunkin sisustuksen suhteen ja päätimme uusia  takaosaston lattiamaton. Aiemmin siellä oli vain käytännöllinen kumimatto ja pieni räsymatto koristeena. Nyt kun tenavat eivät reissaa enää mukana kurakenkineen, niin leikkelin vanhan Ikean karvalankamaton matkustamon muotoon. 

Näiden vanhojen Volkkareiden kanssa saa välillä vain totutella varaosien laatuun. Vuosi sitten vaihdoin kovettuneet ja osittain murentuneet tulpanjohtojen tiivistekumit. Kaivelin hyllystä silloin uudet ja nyt vajaa vuosi myöhemmin nekin ovat aivan kivikovat. Viime kesänä tuli jo tilattua jemmaan toiselta varaosatoimittajalta eri valmistajan kumeja mutta pahasti vaikuttaa siltä että nämä uudetkin ovat täyttä kuraa. Yksi uusi hajosi samantien käsiin kun sen pussista kaivoin. Lopulta vaihdoin vain yhden tiivisteen ja seurailen kuinka pitkään nuo paikoillaan olevat pysyvät kasassa. 

Kevät huoltoa

Syksyllä katsastuksen yhteydessä tuli todettua että alapallot on hyvä laittaa vaihtoon. Silloin tulikin jo vaihtotukivarret valmisteltua mutta ne ovat odottaneet vuoroaan muiden projektien ajaessa edelle. Aurinko on alkanut siihen malliin paistella, että jos ei nyt pian loppuja huoltohommia toteuta, niin kiire tulee ennen kesää. Itseasiassa haaveissa on että kuukauden päästä oltaisiin jo tienpäällä.

Viikko sitten nostin bussin keulan ilmaan ja nappasin väljät nivelet tukivarsineen pois. 

Saa nähdä kauanko uudet kestävät. Syksyllä 2020 viimeksi vaihdoin apukuskin puolelle alapallon ja nyt se oli taas vaihtokunnossa. Tällä kertaa piti vaihtaa myös kuskin puolelle, siellä puolella oli edelleen "alkuperäiset" eli jostain 80-90 luvulta peräisin olevat. Lemförderin niveliä sattui olemaan hyllyssä, eli samoja mitä silloin pari vuotta sitten meni apukuskin puolelle. Made in Kiina näyttää paketin kyljessä lukevan :( Taidan tilata nyt purettuihin tukivarsiin jonkun toisen valmistajan nivelet jo valmiiksi. Jos näillä nyt kesän tai kaksi taas ajaisi. 

Syksyllä katselin että venttiilikopista oli alkanut maalit katoamaan. Koneen rakensin joskus 10 vuotta sitten ja silloin laitoin siihen uustuotanto venttiilikopat. Kone on ollut jotain 3-4 kesää auton perässä eli näin kauan tuo uustuotantojen maalipinta kesti. Nyt oli jokatapauksessa aika tarkastaa venttiilien säädöt joten samalla kaivoin esiin hyllyssä odottaneet alkuperäis venttiilikopat mitkä olin jossain vaiheessa pulverimaalannut. 

Muutama venttiili kaipasi hieman hienosäätöä. Taisi tulla edellisen säädön jälkeen ajettua jotain 15000km. 

Alkuperäiset kopat paikoilleen ja uustuotannot hyllyyn odottamaan putsausta ja uutta maalipintaa. Samalla tuli taas opittua että uustuotanto koppien kiinnityspantoja on turha yrittää tarjota alkuperäisen koppien päälle. Tovin ähräsin auton alla ja ihmettelin että ei tämä ole koskaan näin hankalaa ollut. Sitten hoksasin napata hyllystä alkuperäiset kiinnityspannat ja ne lopsahtivat paikoilleen hetkessä, ilman huutoa ja voimasanoja.

Sitten odotellaan lämpöisempiä päiviä. Todo-listalle jäi vielä kaasareiden ja sytytyksen hienosäätö. Ne toimenpiteet tehdään sitten ulkona auringonpaisteessa.