torstai 29. syyskuuta 2016

Stefa vaihtoon

Tänään nappasin moottorin irti ja sieltähän se öljyvuodon syy lopulta löytyi. Vauhtipyörän stefasta näki nyt selvästi, että ei se öljyä pitänyt.


Kytkinkopan puoli aivan kuiva eli auttoi se viimeksi vaihdettu kytkinakselin stefakin jotain.

Lohkossa oli ennestään Elringin stefa ja tilalle laitoin Victor Reinzin. Elringin huuli oli reilun millin väljempi mitä Victorin, kun stefoja pöydällä toisiinsa vertailin. Olisikohan se edesauttanut öljyn tihkumista?


Moottoria autosta purkaessa sattui jännä juttu. Startin kun irroitin, niin sen perässä tipahti naamalle pakkaspropun näköinen metallilätkä.


Tovi meni ihmetellessä, että mikä ihme tämä on ja mitä se siellä startin päällä teki. Sitten välähti, tämähän on apusimpukan tapin peitelevy. Ja tosiaan, etuakselista puuttui kyseinen peitelevy. Tämä on siis viime sunnuntaina tipahtanut testilenkillä etuakselista irti ja pompanut tien kautta startin ja vaihteiston päälle!!! Uskomatonta!

Tänne jäikin päivittelemättä lisäjäähyn tilanne. Kotipihaa pidemmälle en sen kanssa selvinnyt, kun tihkui öljyä jokaisesta letku/nippa liitoksesta. Purin koko roskan pois autosta. Pitää teettää hydrauliikkapajalla kunnon letkut ja jatketaan sitten harjoituksia.


tiistai 27. syyskuuta 2016

Uudet rummut

Tänään postipoika kiikutti uudet jarrurummut taakse. Nämä olivat nyt Germany laatua ja lopsahtivat paikoilleen ilman ongelmia. Keskireikä oli just eikä melkein oikean kokoinen ja rumpu mahtui pyörimään jarrukilven sisällä ilman ongelmia.


Nyt on rumpu pyöreä ja jarrut ottavat tasaisesti kiinni. Tällainen tämän olisi alunperinkin pitänyt olla! Nuo pari vuotta sitten hankitut rummut olivat siis sutta ja sekundaa. Tietääpähän kiertää nämä tarvikeosat jatkossa kaukaa. Onneksi jarrukilvet olivat oikeissa mitoissa, ei sentään niitä tarvinnut vaihtaa uusiin.

Alkuillasta nostin bussin taas ilmaan ja aloitin moottorin irroitusrumban. Seuraavaksi vaihdetaan se vauhtipyörän stefa uuteen, jospa öljyvuoto sitten asettuisi.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Koeajoa ja vastoinkäymisiä

Tänään pääsin koeponnistamaan tehtyjä korjauksia. Bussin keula kohti Uuraisia ja VWSwappiä. Matkalla vähän ihmettelin, että hieman tahmeasti tuntuu bussi kulkevan. Perille kun päästiin, niin syy paljastui. Käsijarru laahasi niin, että kummallakin puolen oli vanteet kuumana. Keula ilmaan ja käsijarrulle reilu löysäys. Jännä juttu, jarrut kun tallissa viime viikolla säädin, niin renkaita pystyi pyörittelemään käsin ja koko laitekkin liikkui tallissa ilman ongelmia, kun autoa pukkailin edestakaisin.


Kotia selvittiin, mutta oikea puoli tuntui vieläkin laahaavan hieman, johtuen soikeasta rummusta. Nämä tarvikerummut ovat alusta saakka olleet vähän susikappaleita. Keskireikä oli lähtöjään karvan verran liian pieni ja rummut piti käyttää sorvin kautta jotta mahtuivat jarrukilpien sisään. Olisi alunperinkin pitänyt palauttaa osakauppialle ja vaatia uusia tilalle. Soikea tuo toinen rumpu on ollut lähtöjäänkin mutta pari kesää sillä ajeli, kun tarkkaan jarrut silloin tällöin kehi. Nyt ei auttanut säätökään, kovemmin jarruttaessa jumpsuttaa aivan helvetisti. Ottaa, ei ota, ottaa, ei ota...

Täytyy tilata joku laadukkaampi rumpu ja kokeilla sillä. Tietysti vielä on mahdollisuus, että jarrukilvetkin ovat jotain kiinanlaatua ja rummut eivät sen takia sisään aikoinaan mahtuneet. Se pieni rummun keskireikä tosin viittaisi vain huonolaatuiseen rumpuun. Tästä seikkailusta ei onneksi sen suurempia vahinkoja syntynyt, uudet jarrusylinterit ja kengät olivat vielä kunnossa vaikka vähän lämpöä saivatkin.

Takapyöränlaakerien kireyden tarkastin ja pikkuisen joutui vielä kiristämään testiajon jäljiltä.

Päivän ajojen jäljiltä lohkon ja askin välissä oli jälleen tippa öljyä ja siitä sitä oli levinnyt samoihin paikkoihin mihin ennen korjaustakin. Joko vika ei ollutkaan kytkinakselin stefassa minkä vaihdoin tai sitten vasta vaihdettu stefa alkoi heti vuotamaan. Otattaapi koneen pois ja pitää nyt seuraavaksi vaihtaa se vauhtipyörän stefa mikä vaikutti ihan ehjälle, pitäisiköhän ottaa varakoneesta vauhtipyöräkin...


Pitää ajatella positiivisesti, jos nyt ei olisi koeajolla käynyt, niin ensi keväänä olisi ärräpäitä päässyt. 

Jarruja kun lähdin tämän jälkeen testaamaan, niin auto sammui tallista ulos ajettuani. Sähköt katosivat täysin! Ei auttanut kuin työntää bussi takaisin talliin, nostaa ilmaan ja yleismittarilla piuhoja mittailemaan. Syylliseksi paljastui startilta kabiiniin lähtevä virtapiuha. Oli sitten mennyt poikki liittimen juuresta, mahtoikohan saada osumaa kun konetta käytin korjausten yhteydessä irti autosta.


Uusi liitin piuhan päähän ja taas mentiin. Kylläpä kävi tuuri, jälleen kerran hajoaminen tapahtui tallin pihaan! Olisi voinut sylettää kun sähköt olisivat kadonneet aamulla Uuraisille ajellessa.

Mutta joo, VWSwappi oli hyvä. Porukkaa oli mukavasti ja osat vaihtoivat omistajaa. Ensi vuonna uudestaan. Niin ja takaisin Solexeihin palautetut ryypyt toimivat OK! Nyt pystyy lähtemään liikkeelle ilman pidempää esilämmittelyä ja ensimmäisissä risteyksissä ei tarvitse pelätä koneen sammumista.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Lisäjäähy öljylle

Vuodenpäivät on tallin hyllyssä odotellut lisäjäähdytin öljylle. Alunperin tämä oli tarkoitus asentaa jo viime talvena mutta halusin nähdä öljyjen lämmöt maantieajossa myös tällä uudella koneella, ilman lisäjäähdytystä. Toissakesänä sillä ensimmäisellä vakio koneella ja tiuhalla askilla lämmöt kipusivat kuumina kesäpäivinä matka-ajossa 120 asteen tuntumaan. Tällä uudella vähän kutitellulla koneella ja harvalla askilla lämmöt pyörivät kuumina päivinä 110-120 asteen välimaastossa. Kumpainenkin kone oli siis ihan oikeilla lukemilla 2 litran type neloseksi, kuormalla kuumana päivänä puskiessa. Mutta ei lämpöjen pienestä laskusta olisi haittaa, varsinkin kun perässä on alkanut reissuilla roikkua myös enempi vähempi täyteen lastattu kärry, ehkä jopa vaunukin joskus...

Lisäjäähyksi valikoitui jo aikoja sitten EMPI:n sandwich adapterilla toteutettu malli. Vaati lämppärin sähköpuhaltimen putkien poiston jotta jäähylle menevät letkut mahtuivat lähtemään suodattimelta lämmönvaihtimen yli. Lämppärin putkimuutos/puhaltimenpoisto tuli jo viime talvena tehtyä etukäteen valmiiksi.


Ilman lisäpuhallinta kesä selvittiin mutta meinasin tulevana talvena asentaa kanavapuhaltimen johonkin kabiinin lähistölle. Lisäpuhallusta kaipasi varsinkin hieman koleassa säässä, kun vettä tuli taivaalta kuin aisaa ja kabiinissa meinasi lasit huurtua hitaissa nopeuksissa.

Sandwich adapteri tipauttaa öljynsuodatinta hieman alemmas. Lyhyellä vakiosuodattimella taidetaan olla nyt yhtä alhaalla kuin mitä pelkällä pitkällä suodattimella ilman adapteria välissä. Ei tuo nyt vielä onneksi ihan alimpana oleva osa ole. Koneen takakannake tai ainakin sen pultit ovat vielä alempana joten eiköhän ilman maakosketuksia selvitä ;)


Jäähdyttimen kennoston asensin kuskinpuolen takakulmaan. Reilu 50mm jäi tyhjää kennon yläpuolelle ja alapuolellakin jäätiin vielä helman alle piiloon. Letkuvedot sai tähän tuotua kivuttomasti, lyhyillä vedoilla. Tehdään tällä setupilla koeajot ja katsotaan onko tarvetta flektille. Todennäköisesti ei, koska kauhean paljon ei lämpöjä tarvitse alaspäin saada. Sen verran tuossa vielä jäi tilaakin, että jonkinsortin ilmanohjaimenkin voi matka-ajoa silmällä pitäen viritellä.


Kesällä poistin kaasareista ryypyt, kun epäilin niitä ajoittaisten kuumakäynnistysongelmien syyksi. Eipä niiden poistosta apua ollut. Lisäksi ilman ryyppyjä täytyi kuskilla olla kolme jalkaa kylmänä liikkelle lähtiessä, yksi kaasulle, yksi jarrulle ja yksi kytkimelle. Muutaman kilometrin ajon jälkeen kone lämpesi sen verran, että tyhjäkäynti löytyi mutta jotenkin mieleen hiipi aina ajatus, että jospa sittenkin laittaisi ne ryypyt takaisin toimintaan. Joku on tainnut todeta vastaavasta type 4 + Solex yhdistelmästä, että ryypyt tekevät elämästä elämisen arvoisen.

Matkan varrella on tullut haalittua projektikaasareita hyllyyn ja nyt alkoi olla sen verran osia kasassa, että sain yhdisteltyä kahteen kaasariin ryypyt hyväkuntoisista osista. Kaikki kilut ja kalut ovat nyt paikoillaan ja koeponnistin/säädin kumpaisenkin ryypyn vielä "koekäyttöpenkissä". Niin sähköosat kuin fast idle säädötkin toimivat nyt tehtaan speksien mukaisesti. Jännityksellä odotan koekäyttöä!



tiistai 13. syyskuuta 2016

Kone paikoilleen

Jälkikäteen lisätty starttirele osoittautui niin hyväksi keksinnöksi, että päätin tehdä asennuksesta hieman pysyvämmän. Virittelin johdot uusiksi ja laitoin releelle kannan.


Kaapelit kulkevat samassa nipussa startin plussan kanssa konehuoneesta startille. Samaiset piuhat voi myös kytkeä hyppylangalla yhteen konehuoneen puolella, jos tekee mieli ohittaa rele.


Tässä myöhäispallukassa koneen jumppaaminen paikoilleen on aina oma projektinsa. Voi kun olisikin nosturi, niin homma olisi paljon helpompaa. Pikku tunkilla auton nostaminen tallin kattoon ottaa aikansa. Tila riittää juuri ja juuri, kun kaasarit purkaa koneen päältä pois.


Tätä on nyt harjoiteltu niin monta kertaa, että alkaa jo sujua rutiinilla. Kaikki osat lopsahtelevat paikoilleen ilman ongelmia.

Konetta kiinnitellessä huomasin, että alkuperäinen projektikoneen mukana tullut VW termostaatti oli sitten ottanut ja revennyt kahtia. Vielä tuo pari viikkoa sitten oli ihan nätisti kasassa, kun koneen otin alas. Tunnit taisi tulla täyteen.


Onneksi varamoottorissa odotteli yhden kesän ajaettu täysin uusi termostaatti, vuosimallia 2013, joten kasaus ei tyssännyt termostaatin puutteeseen. 


lauantai 10. syyskuuta 2016

Jarrut ja vetarit taas kunnossa

Nimettömät jarrusylinterit lähtivät kohti vesilintua ja tilalle tuli Aten sylinterit. Toivottavasti nämä kestävät pidempään. Jarrut olisi nyt kasattu uusilla kengillä ja ovat ilmausta vaille. C-notchit on myös hitsattu, ruostesuojattu ja maalattu.


Oikealle puolelle vaihdoin uloimman vetarin suojakumin ja kuskin puolelle riitti pelkkä uusi klemmari suojakumille. Seuraavaksi voikin alkaa lusikoimaan moottoria takaisin konehuoneeseen.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Laakerit vaihtoon

Kytkinakselin vuodolle löytyi selitys. Stefan sisällä oleva jousi oli katkennut ja sen jälkeen tuo ei paljoa enää tiivistänytkään.


Tämänkin piti olla laadukas stefa mutta en uskaltanut enää toista samanmerkkistä laittaa. Laitoin akselille toisen valmistajan "laatu" stefan. Katsotaan kauanko se kestää.

Takapyörien laakereita ja niiden välyksiä olen ihmetellyt jo siitä saakka, kun bussin pari vuotta sitten kasasin. Silloin laitoin alle saksalaiset Febin laakerit, piti olla laadukkaat. Laakereissa oli heti alkuun pieni välys mutta laite meni rekisteröintikatsastuksesta läpi enkä jäänyt murehtimaan asiaa enempää. Viime kesänä asia alkoi taas vaivata mieltä, kun rengasta nitkuttelin. Ei välys ajoa haitannut mutta ei tuolla isoja välyksiä saisi olla. Maailmalla useammallakin bussikuskilla tuntui olevan vastaava "ongelma". Toisten mielestä asia oli ihan OK ja toisten mielestä tuolla ei mitään huomattavaa välystä saanut olla. Kesällä tilasin varuilta uuden setin laakereita hyllyyn. Tällä kertaa toisen valmistajan tuote.


Tänään otin ja vaihdoin kokeeksi toiselle puolen nämä uudet laakerit ja välykset katosivat samantien! Nyt akselin päässä tuntuu just ja just pieni välys eli omaankin käteen tämä alkaa tuntua oikealta. Febin rullalaakerissa oli käsissäkin pyöritellen huomattavasti isommat välykset kuin näissä uusissa. Vaihdoin laakerit toisellekkin puolelle ja myös sieltä katosi välykset. Nähtävästi nuo Febin laakerit olivat alusta saakka susikappaleet.

Iltapuhteiksi kaiversin runkopalkkeihin koloset. Nyt ei pauku enää vetarit, suojakumit tai suojakumien klemmarit isollakaan lastilla runkoon. Jos loppuviikosta saisi vielä hitsuuteltua nuo notchit loppuun, niin pääsisi taas kasaamaan auton ajokuntoon.


Tämähän etenee ihan kivasti, pitää varmaan alkaa katsella jotain uutta projektia talveksi ;)