perjantai 27. joulukuuta 2013

Väliväriä kylkiin

Kinkunsyönnin ohessa ja hieman joulurauhaa rikkoen kävin teippailemassa bussin maalatun sisustan suojaan. Valmista alustaakin suojasin hieman pahimmilta roiskeilta.

Niin sitä tähänkin hommaan sai muutaman tunnin tuhrattua. Välillä on kyllä mielessä käynyt, että mitenkähän ne on näitä tehtaalla alunperin maalanneet, kai tämän helpomminkin voisi tehdä. Noh, miksi tehdä asiat helposti, kun ne voi tehdä vaikeastikkin ;)

Tapaninpäivänä ruiskuttelin sitten kierroksen epoksia pintaan. Vaikka väliväri paljastikin taas useamman pakkeloitavan kohteen, niin pääpiirteittäin olin kohtuu tyytyväinen jo tehtyihin tasoitteluihin.

Pari iltaa vierähtää vielä pakkeloiden, sitten hiotaan ja vedetään taas väriä pintaan. Kyllä ne korjausten jäljet sinne vain katoavat, kun malttaa tarpeeksi pitkään hiplata.

Tässä vaiheessa täytyy todeta, että maalin kulutus on ollut kyllä todella yllätys. Kyllä mä alkuun jo aavistelin, että maalia tulee kulumaan mutta että näin paljon... Onhan tässä tietysti maalattavaa pintaa todella paljon, kun mukaan lasketaan kaikki osat ja kaikki kun on vielä vedetty peltipuhtaaksi. Epoksiakin olisi voinut heti alkuun ostaa huoletta 20L pöntön, tosin nuo 3L pänikät ovat olleet varastoinnin ja käytön kannalta kätevän kokoisia. Lähikaupasta tavaraa on voinut hakea sitä mukaa kun tavaraa on tarvinnut.

Loput epoksinjämät hukutin tällä kertaa pohjapellin toiselle puolen. Nyt alkaisi olla kaikki irtopellitkin vähintään pohjamaaleissa, jos ei koneen jäähypeltejä lasketa mukaan.

 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Sisukset maalattu

Viimeksi taisin uhkailla, että kuluneella viikolla pitäisi sisusta saada maaleihin. Viikolla en ehtinyt kuin hieman putsailemaan paikkoja mutta lauantai aamuna nousin kukonlaulunaikaan ja suuntasin tallin puolelle. Aamun aikana peittelin maalatun katon ja teippailin suojaukset sisäpuolen maalausta ajatellen. Tarkoitus oli suojata vielä keskeneräinen pintapuoli pahimmilta roiskeilta ja vain oviaukkoihin tein lopulliset rajaukset.

Sanomalehdet kelpasivat pikasuojaukseen ja katolle virittelin muovin. Samalla tuli testattua Motonetin automaalausteipit, sekä "keltainen" että sininen osoittautuivat ihan hyväksi tavaraksi. Pysyivät ainakin vuorokauden paikoillaan, eivätkä sotkeneet valmista pintaa pois revittäessäkään.

Sekoittelin maalia reilun puolen litran erissä ja pari litraa + ohenteet + kovettimet sain sisäpintoihin katoamaan. Maalasin sisäosat samalla himmeällä RAL1013 (Osterin valkoinen), millä kattokin tuli vedettyä.

Lauantaina puoliltapäivin homma olikin valmis ja sunnuntai aamuna kävin nykäisemässä teippaukset ja muut suojaukset pois. Seuraavaksi suojataan sisusta ja käydään pinnan kimppuun.

 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Valmistuihan se katto....

Iltapäivällä kävin siistimässä eilen syntyneet valumat. Alkuun vähän jänskätti mutta hyvinhän niistä pääsi eroon. Isot pojat puhuvat, että ennemmin muutama valuma kuin appelsiini ja tämän allekirjoitan nyt itsekkin. Jossain vaiheessa vielä vähän fareclalla sipistelyä hiomakohtiin, niin hyvä siitä tulee.

Kolmas kerta toden sanoi, välillä jo meinasi usko loppua mutta maaliin päästiin. Priimaa ei syntynyt mutta tämä saa nyt luvan välttää. Toivottuun himmeään pintaan pääsin, sävykin on jees, tosin oisi tuo voinut olla vieläkin enemmän matta. Noh, yhden kesän reissut ja muutama harjapesu saavat luvan viimeistellä maalipinnan ;)

Revin alaosan suojamuovit pois ja alkuviikon ohjelmassa olisi kabiinin puhdistus. Jos tässä vielä ennen joulua saisi sisäosat maalattua. Toivotaan, että maalaushommat sujuvat sutjakammin jatkossa...

 

lauantai 14. joulukuuta 2013

240x400x800

Eihän sitä ensimmäistä maalipintaa voinut katsella, kauhea appelsiini. Huusin aikani tuskaani pois ja hioin lopulta katon vesihiontana sileäksi ja jatkoin maalausharjoituksia. Testipelteihin kun alkoi taas syntyä hyvää jälkeä, niin laskin kattoon uuden kierroksen maalia. Tuli siitä toisella kerralla jo huomattavasti parempi mutta edelleen löytyi appelsiinia ja liian kuivia paikkoja.

Meinasin selvitä 1200 ja 2000:lla paperilla ja saippualla mutta lopulta hermo petti ja hioin katon taas uudelleen vesihiontana, 240 -> 400 -> 800. Kun ei osaa, niin ei osaa. Tuo katto vaan taitaa olla liian iso pala, pienempien kohteiden kanssa ei ole mitään ongelmia.

Tässä välissä kävin huutamassa takametsässä tuskaani pois...

Alkuillasta sekoittelin taas maaleja ja tällä kertaa ohensin oikein reilusti. Nyt ei pitäisi tulla appelsiinia mutta pari valumaa onnistuin saamaan aikaiseksi, ahnehdin sitten liikaa muutamassa paikassa, KELE!

Annetaan kuivua ja sitten hipistellään valumat pois. Samoin roskat mitä tottakai katolle ilmestyi kesken maalauksen. Tämä harjoittelu sai nyt riittää katon osalta, jos ei kelpaa, niin sitten myllytetään ja annetaan nauttia käytön jäljistä.

Kai se on pikkuhiljaa nöyrryttävä ja todettava, ei näitä hommia harjoittelematta osaa. Moon aina sanonut, että lukeminen on lahjattomille mutta mitäs tässä tilanteessa pitäis sanoa, kun maalaus ei onnistu lahjoilla eikä lukemisella, pitäisi vaan tehdä, tehdä ja tehdä....

Ostetaan Mission Impossible-malliset valjaat millä voi roikkua bussin katon yläpuolella! Tässäkin on tosin sellainen vaara, että ne tuskasta kirpoavat hikipisarat lopulta pilaavat maalauksen...

 

perjantai 6. joulukuuta 2013

6.12.

Päivitelläämpä taas, nääs nääs nääs... Itsenäisyyspäivän ohjelmassa oli aikainen ylösnousu ja katon maalaus. Edelliset välivärit tuli jo tuossa viikko sitten myllytettyä epäkeskon kanssa, kun käsipelissä hierottu pinta ei miellyttänyt. Sain katon juuri ja juuri myllytettyä loppuun ja sitten Einhellin sähköepäkesko sanoi työsopimuksen irti. No, kestihän tuo jotain 2-3 tunnin käytön. Laite lähti takaisin kauppaan ja rahat taskuun, käyhän tämä näinkin. Jotenkin tuntuu siltä, ettei tämä nyt kauhean kestävää kehitystä ole kun näitä halpistyökaluja katselee...

Uuteen ruiskuun otin tuntumaa yhden illan mutta eihän tuo epoksi tietysti ollut sama asia kuin pintamaali ja suutinkin oli karvan verran pienempi kuin vanhassa alasäiliöruiskussa. Pintaa hierottiin siis taas ja tänään pääsin lopulta vetämään pintaa.

Bussin yläosan sävyksi oli pitkällisen pohdinnan jälkeen valikoitunut Osterin valkoinen, RAL1013, himmeä. Päästelin kattoon pari kierrosta väriä ja sitten totesin, että appelsiinia pukkaa. Uusi ruisku ei nähtävästi ollut vieläkään hallussa ja maalikin oli sellaista mitä ei ole koskaan tullut vedettyä. Vesikouruihin tuli epähuomiossa myös pari valumaa, kun kourujen sisäpintoihin yritin saada tarpeeksi maalia. Noh, annetaan pari päivää kuivua ja hiotaan taas, yritetään sitten uudestaan.

Pikkupäissäni olin miettinyt myös, että matta tämän pitää ehdottomasti olla. Eihän tästä nyt ihan sellaistakaan tullut, katsotaan miltä tämä näyttää hionnan jäljiltä... jotenkin mielessä kummittelee edelleen sellainen karhea pinta, ilman kiiltoa.