Hiominen vain jatkuu mutta nyt on taas tekemisen ilokin löytynyt. Laitoin kaikki muut aktiviteetit jäihin ja keskityn puhtaasti vain bussiin ja sohvalla makoiluun ;) Isokin mies osaa näköjään stressata, kun on liian monta rautaa tulessa yhtäaikaa. Asiat tärkeysjärjestykseen siis!
Viikko sitten kehuskelin paineilmahöylää tuolla Volkkaripalstalla, todellinen ajansäästäjä bussin kyljissä. No, viime lauantaina höylä sitten sanoi työsopimuksen irti. Sisuskalut hajosivat ja etummainen sylinteri oli kulunut muodottomaksi, päästäen ilman ohitse. Nähtävästi tällainen höylä kestää puolentoista auton pohjien teon. Tämän ostin jo joskus markka-aikana ja nyt pikaisen hintaseurannan perusteella samaa laitetta myytiin 60-150€ hintahaarukassa. Päätin selvitä ilman höylää, pahimmat kuprut kun alkoivat olla jo kuosissa ja loput tehdään käsityökaluilla.
Useita tunteja on tallissa kulunut, noin parin tunnin sessioita melkein jokatoinen päivä. Työn kulku on ollut pääasiassa tyyliä, hiotaan, vedetään lisää pakkelia ja jätetään kuivumaan. Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä on taas jatkettu samalla metodilla. Tämä on ollut ihan passeli tahti varsinkin arki-iltoina. Nostan hattua niille, jotka tätä ihan leipätyökseen tekevät!
Kyljet ja katto alkavat hiljakseen näyttää siltä, että ensiviikolla vetäisen päälle välivärin. Ainakin katon suhteen olisi näin tarkoitus toimia. Kaikki korjatut kohdat on nyt siloiteltu ja kaikki muutkin kuprut ja pikku lommot on paikkailtu. Väliväri tuleekin paljastamaan miltä kyljet todellisuudessa näyttävät.
Takapaneelien väliset saumat on vedetty ihan tarkoituksella tasaiseksi. Täytyy tunnustaa, etten niitä osannut ajatellakkaan kun takakylkiä hitsailin ja tinailin kasaan. Tarkoitus tosin oli alunperinkin tehdä takaosasta kokonaan sileä ja peltien saumat jätetään näkyviin vain keskiosan kohdalle.
Pakkelin sekoittelu on osoittautunut tässä vaiheessa hieman haasteelliseksi. Suurimmat koloset kun ovat muodossaan, niin tarvittava määrä on yllättävän pieni. Olenkin ottanut rinnalle luukut, mihin voi aina pyyhkiä ylijäämät.
Kuten kuvista näkyy, niin ei näitä pakkeloitavia kohtia nyt niin kauheasti ole ollut. Mattaväri ei tietysti tässä vaiheessa aaltoilua ja kaikkia pikku lonttosia tietysti paljastakkaan. Loppupelissä pahimpiinkaan paikkoihin ei ole kauhean paksusti pakkelia jäänyt, alunperin jotkut kohteet hieman pelottivat.
Matkustamon lattian maalaus etukäteen oli ihan fiksu veto, vielä fiksumpi olisin ollut jos olisin maalannut koko sisäpuolen etukäteen. Olisi säästynyt isotöiseltä pakkelipölyn poistolta ennen maalausta, tässä vaiheessa on jo yksi imuri imuroitu kaatopaikkakuntoon. Onneksi voi lohduttautua sillä, että päävärit eivät vielä pakkelointia aloitettaessa olleet mitenkään selvät. Tällä hetkellä ylä- ja alaosan värit on jo päätetty, tai ainakaan niiden suhteen ei ole päätös vielä horjunut. Alaosan väriä olen jopa hieman muutamaan kohteeseen testaillutkin kilinkolinpurkkiin teetetyllä testierällä. Pidetään sävyjen koodit kuitenkin toistaiseksi salaisuutena ;)
Jos nyt vielä muita fiksuja vetoja mainitaan, niin onneksi en purkanut akselistoja tässä vaiheessa. Alussa meinasin, että tipautan korin pukkien päälle, jotta voin maalauksen ja pakkeloinnin ohessa työstää akselistoja. Kopan liikuteltavuus on kuitenkin osoittautunut ehdottomaksi ominaisuudeksi, joten otetaan alustaratkaisut työpöydälle vasta sitten kun kori on saanut lopullisen värin päälleensä.