perjantai 27. joulukuuta 2013

Väliväriä kylkiin

Kinkunsyönnin ohessa ja hieman joulurauhaa rikkoen kävin teippailemassa bussin maalatun sisustan suojaan. Valmista alustaakin suojasin hieman pahimmilta roiskeilta.

Niin sitä tähänkin hommaan sai muutaman tunnin tuhrattua. Välillä on kyllä mielessä käynyt, että mitenkähän ne on näitä tehtaalla alunperin maalanneet, kai tämän helpomminkin voisi tehdä. Noh, miksi tehdä asiat helposti, kun ne voi tehdä vaikeastikkin ;)

Tapaninpäivänä ruiskuttelin sitten kierroksen epoksia pintaan. Vaikka väliväri paljastikin taas useamman pakkeloitavan kohteen, niin pääpiirteittäin olin kohtuu tyytyväinen jo tehtyihin tasoitteluihin.

Pari iltaa vierähtää vielä pakkeloiden, sitten hiotaan ja vedetään taas väriä pintaan. Kyllä ne korjausten jäljet sinne vain katoavat, kun malttaa tarpeeksi pitkään hiplata.

Tässä vaiheessa täytyy todeta, että maalin kulutus on ollut kyllä todella yllätys. Kyllä mä alkuun jo aavistelin, että maalia tulee kulumaan mutta että näin paljon... Onhan tässä tietysti maalattavaa pintaa todella paljon, kun mukaan lasketaan kaikki osat ja kaikki kun on vielä vedetty peltipuhtaaksi. Epoksiakin olisi voinut heti alkuun ostaa huoletta 20L pöntön, tosin nuo 3L pänikät ovat olleet varastoinnin ja käytön kannalta kätevän kokoisia. Lähikaupasta tavaraa on voinut hakea sitä mukaa kun tavaraa on tarvinnut.

Loput epoksinjämät hukutin tällä kertaa pohjapellin toiselle puolen. Nyt alkaisi olla kaikki irtopellitkin vähintään pohjamaaleissa, jos ei koneen jäähypeltejä lasketa mukaan.

 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Sisukset maalattu

Viimeksi taisin uhkailla, että kuluneella viikolla pitäisi sisusta saada maaleihin. Viikolla en ehtinyt kuin hieman putsailemaan paikkoja mutta lauantai aamuna nousin kukonlaulunaikaan ja suuntasin tallin puolelle. Aamun aikana peittelin maalatun katon ja teippailin suojaukset sisäpuolen maalausta ajatellen. Tarkoitus oli suojata vielä keskeneräinen pintapuoli pahimmilta roiskeilta ja vain oviaukkoihin tein lopulliset rajaukset.

Sanomalehdet kelpasivat pikasuojaukseen ja katolle virittelin muovin. Samalla tuli testattua Motonetin automaalausteipit, sekä "keltainen" että sininen osoittautuivat ihan hyväksi tavaraksi. Pysyivät ainakin vuorokauden paikoillaan, eivätkä sotkeneet valmista pintaa pois revittäessäkään.

Sekoittelin maalia reilun puolen litran erissä ja pari litraa + ohenteet + kovettimet sain sisäpintoihin katoamaan. Maalasin sisäosat samalla himmeällä RAL1013 (Osterin valkoinen), millä kattokin tuli vedettyä.

Lauantaina puoliltapäivin homma olikin valmis ja sunnuntai aamuna kävin nykäisemässä teippaukset ja muut suojaukset pois. Seuraavaksi suojataan sisusta ja käydään pinnan kimppuun.

 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Valmistuihan se katto....

Iltapäivällä kävin siistimässä eilen syntyneet valumat. Alkuun vähän jänskätti mutta hyvinhän niistä pääsi eroon. Isot pojat puhuvat, että ennemmin muutama valuma kuin appelsiini ja tämän allekirjoitan nyt itsekkin. Jossain vaiheessa vielä vähän fareclalla sipistelyä hiomakohtiin, niin hyvä siitä tulee.

Kolmas kerta toden sanoi, välillä jo meinasi usko loppua mutta maaliin päästiin. Priimaa ei syntynyt mutta tämä saa nyt luvan välttää. Toivottuun himmeään pintaan pääsin, sävykin on jees, tosin oisi tuo voinut olla vieläkin enemmän matta. Noh, yhden kesän reissut ja muutama harjapesu saavat luvan viimeistellä maalipinnan ;)

Revin alaosan suojamuovit pois ja alkuviikon ohjelmassa olisi kabiinin puhdistus. Jos tässä vielä ennen joulua saisi sisäosat maalattua. Toivotaan, että maalaushommat sujuvat sutjakammin jatkossa...

 

lauantai 14. joulukuuta 2013

240x400x800

Eihän sitä ensimmäistä maalipintaa voinut katsella, kauhea appelsiini. Huusin aikani tuskaani pois ja hioin lopulta katon vesihiontana sileäksi ja jatkoin maalausharjoituksia. Testipelteihin kun alkoi taas syntyä hyvää jälkeä, niin laskin kattoon uuden kierroksen maalia. Tuli siitä toisella kerralla jo huomattavasti parempi mutta edelleen löytyi appelsiinia ja liian kuivia paikkoja.

Meinasin selvitä 1200 ja 2000:lla paperilla ja saippualla mutta lopulta hermo petti ja hioin katon taas uudelleen vesihiontana, 240 -> 400 -> 800. Kun ei osaa, niin ei osaa. Tuo katto vaan taitaa olla liian iso pala, pienempien kohteiden kanssa ei ole mitään ongelmia.

Tässä välissä kävin huutamassa takametsässä tuskaani pois...

Alkuillasta sekoittelin taas maaleja ja tällä kertaa ohensin oikein reilusti. Nyt ei pitäisi tulla appelsiinia mutta pari valumaa onnistuin saamaan aikaiseksi, ahnehdin sitten liikaa muutamassa paikassa, KELE!

Annetaan kuivua ja sitten hipistellään valumat pois. Samoin roskat mitä tottakai katolle ilmestyi kesken maalauksen. Tämä harjoittelu sai nyt riittää katon osalta, jos ei kelpaa, niin sitten myllytetään ja annetaan nauttia käytön jäljistä.

Kai se on pikkuhiljaa nöyrryttävä ja todettava, ei näitä hommia harjoittelematta osaa. Moon aina sanonut, että lukeminen on lahjattomille mutta mitäs tässä tilanteessa pitäis sanoa, kun maalaus ei onnistu lahjoilla eikä lukemisella, pitäisi vaan tehdä, tehdä ja tehdä....

Ostetaan Mission Impossible-malliset valjaat millä voi roikkua bussin katon yläpuolella! Tässäkin on tosin sellainen vaara, että ne tuskasta kirpoavat hikipisarat lopulta pilaavat maalauksen...

 

perjantai 6. joulukuuta 2013

6.12.

Päivitelläämpä taas, nääs nääs nääs... Itsenäisyyspäivän ohjelmassa oli aikainen ylösnousu ja katon maalaus. Edelliset välivärit tuli jo tuossa viikko sitten myllytettyä epäkeskon kanssa, kun käsipelissä hierottu pinta ei miellyttänyt. Sain katon juuri ja juuri myllytettyä loppuun ja sitten Einhellin sähköepäkesko sanoi työsopimuksen irti. No, kestihän tuo jotain 2-3 tunnin käytön. Laite lähti takaisin kauppaan ja rahat taskuun, käyhän tämä näinkin. Jotenkin tuntuu siltä, ettei tämä nyt kauhean kestävää kehitystä ole kun näitä halpistyökaluja katselee...

Uuteen ruiskuun otin tuntumaa yhden illan mutta eihän tuo epoksi tietysti ollut sama asia kuin pintamaali ja suutinkin oli karvan verran pienempi kuin vanhassa alasäiliöruiskussa. Pintaa hierottiin siis taas ja tänään pääsin lopulta vetämään pintaa.

Bussin yläosan sävyksi oli pitkällisen pohdinnan jälkeen valikoitunut Osterin valkoinen, RAL1013, himmeä. Päästelin kattoon pari kierrosta väriä ja sitten totesin, että appelsiinia pukkaa. Uusi ruisku ei nähtävästi ollut vieläkään hallussa ja maalikin oli sellaista mitä ei ole koskaan tullut vedettyä. Vesikouruihin tuli epähuomiossa myös pari valumaa, kun kourujen sisäpintoihin yritin saada tarpeeksi maalia. Noh, annetaan pari päivää kuivua ja hiotaan taas, yritetään sitten uudestaan.

Pikkupäissäni olin miettinyt myös, että matta tämän pitää ehdottomasti olla. Eihän tästä nyt ihan sellaistakaan tullut, katsotaan miltä tämä näyttää hionnan jäljiltä... jotenkin mielessä kummittelee edelleen sellainen karhea pinta, ilman kiiltoa.

 

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Uudestaan, huutavat teletapit...

Mitäs tästä nyt onkaan aikaa... olikohan se toissaviikon alussa, kun laskin hiotun katon pintaan vielä muutaman kierroksen epoksia hiomaväriksi ennen pintamaalia. Sitten viikko vierähtikin niin vauhdilla etten tallissa ehtinyt käymään ollenkaan. Toisaalta hyvä näin, välillä tulee oltua vähän liiankin hätäinen maalaushommissa.

Sunnuntai iltana otin sitten asiakseni hioa katon kuntoon. Pyyhkäisin pinnan ensin 240:llä, totesin ettei kelpaa ja päästelin pari kierrosta 180:llä. Muutama kohta hieman häiritsee ja taidan sipaista pariin kohtaan pakkelia, jatkan hieromista ja sitten vielä kerran kierros väliväriä. Taitaa mennä vähän turhan hifistelyksi, kyseessä on kuitenkin katto mitä kukaan ei kuitenkaan näe. Eilen kävin ostamassa uuden yläsäiliöruiskun, alkoi nyppiä katon maalaaminen alasäiliöruutalla. Täytynee ajatella niin, että tässä on nyt hyvä paikka ottaa uuteen ruiskuun tuntumaa ennen pintamaalia. Tältä se katto nyt näyttää...

Alkuviikosta lainakompura lähti takaisin maailmalle, joten männä lauantain olin pyhittänyt hiekkapuhallukselle. Varastossa lojuu vielä läjä puhallusta kaipaavia osia ja lauantaille oli luvattu poutakeliä. Tämä ei sitten mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Ensimmäisenä totesin, että ulkovarastoon jätetty puhallin oli jäätänyt kosteassa kelissä putkensa ja letkun päästä tuli vain kylmä lehmänhenkäys. Puhallin talliin, sisätilalämppäri kylkeen ja isäntä kahville. Sulattelun jälkeen hiekka alkoi taas lentää mutta työnalla ollut pohjapelti oli sen verran tiukan massan peitossa ettei hommasta tullut mitään. Ei auttanut muu kuin ottaa toiseen käteen lasta ja toiseen kaasutoho. Kaavintaurakan jälkeen tajusin, että vieressä odottanut hiekkapuhallin oli taas jäässä joten härveli sulatukseen ja isäntä lounaalle. Sapuska/sulattelutauon jälkeen hommat jatkuivat, mitä nyt kerran jouduin puhalluksen välissäkin sulattelemaan laitteita. Lopulta kun sain "pohjapanssarin" puhtaaksi, totesin, että päivän valoisa aika oli sitten ohitse ja ei auttanut kuin laittaa pillit pussiin. Tämä oli muuten viimeinen kerta kun tällaisessa välimallin kelissä yritän mitään puhaltaa. Seuraavan kerran puhaltimeen kosketaan joskus kuivalla pakkassäällä.

 

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Väliväriä kattoon

Loppuviikosta sain katon vihdoinkin sille mallille, että pääsin vetämään pakkelointien päälle väliväriä. Kietaisin bussin alaosan suojaan ja ruiskutin pari kierrosta epoksia kattoon jotta näkisin paremmin miltä katto alkaa näyttämään.

Annoin maalin kuivua rauhassa pari päivää. Tauko sattui sopivasti lauantaille ja sain juhlistaa ensimmäistä vuosipäivää bussin kanssa. Ilta vierähtikin rattoisasti kylmän huurteisen ja katon tuijottelun merkeissä ;) Toivottavasti seuraavaa vuosipäivää päästään viettämään bussin ratissa!

Tänään sipaisin aavistuksen pakkelia muutamaan laiskaan paikkaan ja hieroin välivärin kauttaaltaan satakasikymppisellä paperilla. Tämä alkaa vaikutta suht valmiilta eli riittävän hyvä käyttöautoon. Ensi viikolla päälle vielä kierros epoksia ja sitten voikin vetäistä lopullisen pinnan kattoon.

Vuosipäivän kunniaksi vähän erilainen projektikuva, vuosi sitten istuttiin kuskinpenkillä ja hymy oli herkässä. Ilmeestä päätellen projektin laajuus alkaa pikkuhiljaa valjeta...

 

lauantai 9. marraskuuta 2013

Välipäivitys

Hiominen vain jatkuu mutta nyt on taas tekemisen ilokin löytynyt. Laitoin kaikki muut aktiviteetit jäihin ja keskityn puhtaasti vain bussiin ja sohvalla makoiluun ;) Isokin mies osaa näköjään stressata, kun on liian monta rautaa tulessa yhtäaikaa. Asiat tärkeysjärjestykseen siis!

Viikko sitten kehuskelin paineilmahöylää tuolla Volkkaripalstalla, todellinen ajansäästäjä bussin kyljissä. No, viime lauantaina höylä sitten sanoi työsopimuksen irti. Sisuskalut hajosivat ja etummainen sylinteri oli kulunut muodottomaksi, päästäen ilman ohitse. Nähtävästi tällainen höylä kestää puolentoista auton pohjien teon. Tämän ostin jo joskus markka-aikana ja nyt pikaisen hintaseurannan perusteella samaa laitetta myytiin 60-150€ hintahaarukassa. Päätin selvitä ilman höylää, pahimmat kuprut kun alkoivat olla jo kuosissa ja loput tehdään käsityökaluilla.

Useita tunteja on tallissa kulunut, noin parin tunnin sessioita melkein jokatoinen päivä. Työn kulku on ollut pääasiassa tyyliä, hiotaan, vedetään lisää pakkelia ja jätetään kuivumaan. Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä on taas jatkettu samalla metodilla. Tämä on ollut ihan passeli tahti varsinkin arki-iltoina. Nostan hattua niille, jotka tätä ihan leipätyökseen tekevät!

Kyljet ja katto alkavat hiljakseen näyttää siltä, että ensiviikolla vetäisen päälle välivärin. Ainakin katon suhteen olisi näin tarkoitus toimia. Kaikki korjatut kohdat on nyt siloiteltu ja kaikki muutkin kuprut ja pikku lommot on paikkailtu. Väliväri tuleekin paljastamaan miltä kyljet todellisuudessa näyttävät.

Takapaneelien väliset saumat on vedetty ihan tarkoituksella tasaiseksi. Täytyy tunnustaa, etten niitä osannut ajatellakkaan kun takakylkiä hitsailin ja tinailin kasaan. Tarkoitus tosin oli alunperinkin tehdä takaosasta kokonaan sileä ja peltien saumat jätetään näkyviin vain keskiosan kohdalle.

Pakkelin sekoittelu on osoittautunut tässä vaiheessa hieman haasteelliseksi. Suurimmat koloset kun ovat muodossaan, niin tarvittava määrä on yllättävän pieni. Olenkin ottanut rinnalle luukut, mihin voi aina pyyhkiä ylijäämät.

Kuten kuvista näkyy, niin ei näitä pakkeloitavia kohtia nyt niin kauheasti ole ollut. Mattaväri ei tietysti tässä vaiheessa aaltoilua ja kaikkia pikku lonttosia tietysti paljastakkaan. Loppupelissä pahimpiinkaan paikkoihin ei ole kauhean paksusti pakkelia jäänyt, alunperin jotkut kohteet hieman pelottivat.

Matkustamon lattian maalaus etukäteen oli ihan fiksu veto, vielä fiksumpi olisin ollut jos olisin maalannut koko sisäpuolen etukäteen. Olisi säästynyt isotöiseltä pakkelipölyn poistolta ennen maalausta, tässä vaiheessa on jo yksi imuri imuroitu kaatopaikkakuntoon. Onneksi voi lohduttautua sillä, että päävärit eivät vielä pakkelointia aloitettaessa olleet mitenkään selvät. Tällä hetkellä ylä- ja alaosan värit on jo päätetty, tai ainakaan niiden suhteen ei ole päätös vielä horjunut. Alaosan väriä olen jopa hieman muutamaan kohteeseen testaillutkin kilinkolinpurkkiin teetetyllä testierällä. Pidetään sävyjen koodit kuitenkin toistaiseksi salaisuutena ;)

Jos nyt vielä muita fiksuja vetoja mainitaan, niin onneksi en purkanut akselistoja tässä vaiheessa. Alussa meinasin, että tipautan korin pukkien päälle, jotta voin maalauksen ja pakkeloinnin ohessa työstää akselistoja. Kopan liikuteltavuus on kuitenkin osoittautunut ehdottomaksi ominaisuudeksi, joten otetaan alustaratkaisut työpöydälle vasta sitten kun kori on saanut lopullisen värin päälleensä.

 

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Pakkelointi jatkuu ja jatkuu ja ....

Hieman meinaa hommat kaatua niskaan (ei ressaa, eikä ahdista yhtään...) mutta olen pyrkinyt edistämään korin pakkelointia aina muutaman tunnin vähintään joka toinen päivä. Toisaalta parempi näin päin, pakkelointi ja hionta ovat kuitenkin sellainen työvaihe, että parempi lyödä hanskat hetkeksi naulaan kun alkaa tympäisemään kuin yrittää väkisin vääntää.

Pakkelia on tätä kirjoitellessa mennyt kolmisen kiloa ja tuntuu siltä, että kuusi on hiottu lattialle. Hiljakseen pinnat alkavat kuitenkin tasoittua ja pitää vain malttaa edetä vähän kerrallaan. Alkuun tuli leivottua ehkä vähän liiankin suurella kädellä...

Jahka saan pinnat näyttämään hyvältä silmään, niin lasken päälle pari kierrosta epoksia väliväriksi ja sitten jatketaan laiskojen paikkojen korjailuilla. Onneksi pintaan on suunniteltu mattaväri, joten täysi peilipinta ei ole tavoitteena mutta useiden tuntien työ on vielä edessä.

Työkaluina on toiminut paineilmahöylä, sähköepäkesko ja pari käsin käytettävää hiomapulikkaa. Pakkelina kuvan mukainen tuote, mitä uskallan kehua muillekkin.

Tänään askartelin väliprojektina kesällä kasvatetusta kurpitsasta juniksen pihalle, täysin toimettomana kun ei osaa levätä ;)

 

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Pohjamaalit luukkuihin

Loppuviikosta sain luukkujen korjailut sille mallille, että pääsin ruiskuttamaan happomaalit hitsausten päälle. Tämän jälkeen vetäisin vielä muutaman kierroksen epoksia kaikkien peltivalmiiden osien päälle. Tätä peltisälää onkin sitten aivan älyttömästi, tilat loppuivat heti kättelyssä kesken. Miten sitä kuvittelikin alunperin tekevänsä kaiken tämän puolta pienemmässä tilassa. Nyt tuntuu siltä, että tilaa saisi olla vaikka kaksi-kolme kertaa enemmän, jotta saisi kaikki osat leviteltyä maalausta varten.

Tallin vintillä ja varastossa odottavat vielä vuoroaan pohjalevy, konehuoneen jäähypellit, puskurit, yms. sälää. Liukuoven korjauskin on vielä todo-listalla. Täytynee yrittää jotenkin vain luovia eteenpäin. Pohjia pystyy vielä onneksi hieromaan useamman kohteen ollessa levällään mutta pintamaalauksen joutuu varmaankin suorittamaan yksi luukku kerrallaan. Tee-se-itse maalamo alkaa hiljakseen toimia halutulla tavalla. Poistoilmapuhallin toimii nyt hienosti ja olen päässyt sinuiksi hengityssuojaimen, suojalasien ja ruiskun kanssa.

Korin hiomisen olen antanut vielä odottaa, kun pähkäilin lattian maalauksen kanssa. Ajattelin, että matkustamon ja tavaratilan lattia olisi hyvä maalata tässä vaiheessa kun hiontapölyä ei ole joka kolo täynnä, ainakin toistaiseksi tämä on vaikuttanut hyvältä marssijärjestykseltä. Lattian väritystä pohdin pitkään ja lopulta päädyin mustaan. Ajatuksena oli, että musta ei pistä silmään lattiamattojen väleistä ja liukuoven kynnyksen halusin mustaksi, ajatus korinvärisestä kynnyksestä vain jotenkin tökki. Lattiaan ruiskutin Tikkurilan Temadur 50:sen, puolikiiltävä musta. Saman värin laskin myös muutamien muiden peltiosien päälle. Halpa ja käsittääkseni hyväkin maali tällaisiin "piiloon" jääviin kohteisiin.

 

maanantai 14. lokakuuta 2013

Luukkujen korjausta

Kelit ovat olleet suotuisat hiekkapuhallukselle, joten olen keskittynyt luukkujen puhdistukseen. Alkuperäinen takaluukku oli hieman pettymys, umpeen hitsattu lukonreikä ja alareunan korjaus olivat sellainen show stopperi, että päätin etsiä käsiini paremman aihion. Parissa päivässä löytyikin kuvien perusteella kohtuullinen aihio ja mikä parasta, kevyen hiekkapuhalluksen jälkeen luukku osoittautui niin hyväksi ettei kaipaa päällensä kuin uuden maalin.

Konehuoneen luukusta paljastui puhalluksen jälkeen muutama reikä laidoilta. Täppäilin reiät umpeen ja pyyhkäisin päälle tinat.

Oikeanpuolen etuovi on saanut joskus osumaa ikkunan alareunaan ja lommoja oli piiloteltu pakkelilla. Leikkasin ruosteet pois, hitsasin ja pyyhkäisin tinalla muodot sinne päin. Loput hipistellään sitten pakkelilla.

Kumpaisenkin etuoven alareunasta ja takanurkista löytyi hieman paikattavaa. Nämäkin alkavat olla tätä kirjoitellessa jo kuosissaan, vaikka siistimpääkin jälkeä olisi taas voinut saada aikaiseksi. Muuten ovet vaikuttivat kohtuu hyviltä joten mennään nyt näillä eteenpäin, korjaukset jäävät kuitenkin käytännössä piiloon tiivisteiden alle.

Liukuoven alareunaa olen tuijotellut sen verran, että laitoin uuden aihion etsintään. Jos passelia kohtuuhintaista ei löydy, niin sitten askartelen alareunan kasaan valmiista korjauspaloista.

Hiekkapuhalluksesta kun innostuin, niin kaiken muun romun ohella tuli puhallettua myös simpukka puhtaaksi ja maalasin sen Eastwoodin Spray grayllä. Ei tämä alunperin taida tämän värinen olla mutta pussihousut kun on ripustettu naulaan, niin voin maalata kaiken rauhassa just sen väriseksi kuin haluan ;)

 

lauantai 5. lokakuuta 2013

Pakkelia kylkiin

Viime päivinä on meinannut tuskastuttaa, kaikki tuntuu tapahtuvan kuin hidastetussa filmissä ja projekti ei etene haluttua tahtia. Onneksi sentään jotain on saatu aikaiseksi kuluneella viikolla...

Rälläkkä karkealla hiomalaikalla varustettuna lauloi muutaman tunnin ja hieroin kaikki luukut puhtaaksi pintapuolelta. Ajatuksena oli, että kaikki mahdolliset piilossa olevat korjattavat kohteet paljastuisivat samalla kertaa ja kelitkin sattuivat olemaan kohdallaan ulkohommia ajatellen. Liukuovessa oli alareunassa ainakin sentin kerros pakkelia, myös ovissa oli aika paksu kerros tavaraa päällä. Takaluukun alareuna on nähtävästi myös korjattu aikoinaan pikaisesti ja päällä oli sentin verran pakkelia. Tämä oli tosin odotettavissakin, kun takaluukun lukon paikkakin oli meikattu umpeen.

Yhden oven sisäpinnat puhalsin tänään hiekalla puhtaaksi ja tuota olisi tarkoitus alkaa ensimmäisenä parsimaan kasaan. Alareunan korjattavat kohteet olivatkin jo tiedossa ja puhtaaksi hiomisen jälkeen yläosastakin paljastui vaurioita.

Hiomisen ohella olen aloittanut pakkelointiharjoitukset. Hieroin ulkopintojen epoksit karheaksi kertaalleen käsipelissä ja pesaisin pölyt pois. Muutama päivä on nyt harjoiteltu pakkelointia ja eiköhän tämäkin ala hiljakseen sujua. Pahimpiin monttuihin ympäri koppaa on nyt leivottu kilon verran pakkelia. Ostoslistalle joutunee laittamaan vielä ainakin pari purkkia lisää...

Pakkelin kovetintuubi meinasi aiheuttaa sydämentykytyksiä. Perjantai iltana kun savottaa aloitin, niin huomasin että kaupasta oli matkaani lähtenyt avattu tuubi! Ensi kerralla pitää muistaa tsekata kaikki tarvikkeet jo kaupassa. Onneksi tuubi oli kuitenkin lähes täysi ja harjoitukset eivät tyssänneet tähän.

 

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Alusta maalattu

Alustan lopullista maalia tuli pitkään pohdittua ja lopulta päädyin Tikkurilan Temadur 90:iin. Alusta ja konehuone saivat kauttaaltaan päälleen kiiltävän mustan. Ajatuksena oli, että kiiltävä maali on helppo pitää pohjassa puhtaana, saa nähdä kuinka suunnitelma käytännössä toimii. Muualle tässä vehkeessä ei sitten kiiltävää maalia ollut tarkoitus laittaa.

Tallissa maalaus onnistui kohtuu kivuttomasti. Mitä nyt silmälasit hajosivat kesken urakan, ilmanvaihto oli liian hidas joten maalipölyä oli ilmassa luvattoman paljon = maskin läpi ei nähnyt välillä mitään, Bilteman maalaushaalari repesi heti alussa haaroista = reidet saivat tumman värityksen ja yläosasta haalari ei hengittänyt yhtään joten hiki virtasi. Niin, ja lopussa maskin pitkään käytössä olleet suodatinpatruunat olivat niin tukossa, että kuulostin lähinnä Darth Vaderilta kun viimeisiä kerroksia ruiskuttelin. Mutta pinnasta tuli parempi kuin uskalsin edes toivoa, nämä muut "tekniset" ongelmat on helppo korjata ennen seuraavaa maalausurakkaa ;)

Pallukka kun oli kyljellään, niin päätin vetäistä jarruputket tässä vaiheessa paikoilleen. Mukavampi taivutella putkia seisaaltaan. Keväällä olin ollut liian optimistinen jarrujen suhteen ja silloin olin tilannut vain etuletkuilta satuloille tulevat lyhyet jarruputket, niillä ei pitkälle pötkitty. Kopan irroituksella grillista alkoi olla hieman kiire joten päätin haalia putket kasaan Motonettiä hyväksi käyttäen, kun nettisivujen mukaan tavaraa piti olla hyllyssä.

Noh, ei sitten mennyt ihan niinkuin Strömssössä. Toiselle puolen kaupunkia ajelin ja tiskillä paljastui ettei netissä näkyvä varastokirjanpito pitänyt paikkaansa. Muutaman putken jouduin ottamaan hieman pidempänä, kun juuri oikeaa ei hyllystä löytynyt. Iltasella kun aloin sitten putkia virittelemään paikoilleen, niin huomasin laskeneeni putket väärin ja eiköhän jäänyt yksi putki uupumaan. Seuraavana päivänä takaisin Motonettiin ja taas jouduin ottamaan hieman väärän mittaisen putken matkaani jotta sain projektin etenemään. Koko hommaan kuluneilla rahoilla olisi ostanut kaksi täydellistä putkisarjaa netin halvimmista paikoista! Lohduttauduin sillä, että nyt vain oli kiire ja oli tuolla netissä kalliimpiakin putkisarjoja tarjolla.

Puhalsin paineensäätimen puhtaaksi ja sivelin pintaan Eastwoodin Spray grayn, siitähän tuli kuin uusi! Vanhat kiinnikkeet ja läpivientikumit olivat pesun jälkeen täysin käyttökelpoista kamaa, samoin T-haarat.

Putket on nyt viritelty paikoilleen ja loput voi sitten askarrella aikanaan auton alla paikoilleen. Seuraavaksi pitäisikin viritellä koppa pukkien päälle ja laittaa etu- ja taka-akselistot purkuun...

Luukkujen putsaus ei ole oikein edennyt. Sain nyt kuitenkin purettua liukuovesta lukot, etuovet on myös riisuttu puhtaaksi kaikesta ylimääräisestä. Kumpikin etuovi huutaa hieman uutta peltiä alareunoihinsa ja liukuoven koko alareuna pitää tehdä uusiksi. Takaluukku ja konehuoneen räppänä vaikuttivat hitsausvapailta tapauksilta, ainakin pikaisesti tutkittuna.

 

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kohti maalaamoa

Kuluneella viikolla oli tarkoitus ottaa bussin luukut käsittelyyn mutta viime sunnuntaina reilu 10 vuotta vanha rälläkkäni päästi savut pihalle lopullisesti. Maanantaina nappasin Honkkarista matkaani halpisrälläkän ja tarkoitus oli aloittaa sillä luukkujen maalien putsaus. Ennen luukkujen hiontaa piti kuitenkin katkaista pari pulttia. Katkaisin 11 kymppimillistä pulttia ja kädessäni oli savuava ja täysin mykkä Deuzerin rälläkkä, se siitä luukkujen hiomisesta.

Päätin ottaa aikalisän ja etsiä tovin kunnollista rälläkkää, ei kovin monta kertaa kehtaisi ajella edestakaisin näiden romujen kanssa. Annoin luukkujen olla siis rauhassa ja keskityin pelaamaan kalusto/autotalli tetristä, pohjia kun pitäisi päästä pikkuhiljaa hieromaan. Muutaman päivän järjestelin ja sain autotallin tyhjättyä muusta kalustosta. Pari viiden kilon raksamuovirullaa seinille ja katso, meillä on maalamo ;)

Bussin alustan kohtaloa olen pidempään pohtinut ja päädyin lopulta seuraavaan. Soratiellä kun kuitenkin tullaan vetämään kahva edellä, niin ruiskin päällemaalattavan kiveniskusuojan kaikkialle mihin kuvittelin iskuja jatkossa tulevan. Käytännössä suojan saivat helmat ja lokarien sisäpinnat. Tähän päälle pitäisi ruiskia vielä kiiltävä musta maali tulevan viikon aikana ja sitten bussi irti grillistä ja pohjia hieromaan.

 

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Epoksia koriin

Muutama ilta vierähti takapenkin paikoilleen sovittelussa. Purin, kasasin ja mittasin penkkirungon useampaan kertaan ja lopulta porailin reiät kiinnityspisteille. Mekanismi toimii yllättävän hyvin ja tukevoituu tuosta kummasti, kun vetäisen päälle massiivilaminaatista istuinosan ja selkänojan. Selkänojan taakse tulee vielä kakkosnelkun mittainen tuki, mikä tukee rakennetta sänkyasennossa.

Koeponnistimme pojan kanssa uutta lattiaa ja totesimme sisätilojen olevan tarpeeksi korkeat, täällähän mahtuu seisomaan hienosti ;)

Kävin kaikki sisäpuolen saumat ja raot läpi korikitin kanssa. Nyt on niin tiivistä, että tämä purkki vaikka kelluu vetten päällä ;) Suihkin lopuksi hapot vielä paljaana oleviin hitsailuihin.

Seuraavaksi menikin muutama tovi korin rasvanpoistossa, pesussa ja karhennuksessa. Kävin kaikki pinnat läpi hiomapaperin kanssa ja pesin pölyt pois. Lopuksi nakitin juniorin kuivaamaan kopan paineilmalla.

Tänään taisikin sitten olla kesän viimeinen lämmin päivä. Päivä kului kopan pohjamaalauksessa, viime hetket tehdä maalaushommia ulkona. Laskin sisä- ja ulkopinnoille 2K epoksin. Nyt voikin huokaista helpotuksesta, korin peltityöt on tehty ja pinnat suojattu epoksilla! Tällä kertaa maalipöntöissä sattui väreinä olemaan harmaa ja valkoinen.

Maalattu pinta on kyllä armoton, kaikki pakkelia kaipaavat kohteet hyppäävät heti silmille. Tästä on sitten hyvä jatkaa pakkelin kanssa. Annan kopan kuitenkin olla tovin ihan rauhassa ja askartelen tässä välissä luukut kuntoon.

 

lauantai 7. syyskuuta 2013

Alustan maalaus

Perjantain iltapuhteena oli alustan maalaus. Viikolla sain tiivistettyä korikitillä kaikki loputkin alustan saumat ja nyt ruiskutin päälle muutaman litran epoksia. Valkoisen päälle on mukava ruiskutella lopullinen musta väri, valkoinen paljastaa äkkiä laiskat paikat ;) Tämän piti olla jotain uutta, pienemmällä hiutalekoolla varustettua 2K epoksia ja ainakin teoriassa tiiviimpää/kestävämpää kuin perinteinen epoksi.

Tänä aamuna askartelin oikean puolen C-pilarin alaosan kuntoon. Vielä vasemmalle sama temppu ja korin hitsailut alkaisi sitten olla pulkassa. Tai, no, ehkä takaluukun tiivisteurat kaipaavat vielä hieman huomiota...

Kylkien hitsaussaumojen tinaukset sipaisin koneella pikaisesti sinnepäin, täytyy näitä vielä hieman siistiä jahka hinkkailen kyljet muutenkin valmiiksi ennen maalausta.