sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Takaosaston kattoverhoilu

Takaosaston kattoverhoilua olen tuumaillut jo pidempään. Ajatuksissa pyöri bambu, rima, laminaatti, petsattuvaneri, mutta mikään suunnitelma ei oikein lähtenyt lentoon. Sain viikko sitten kaverilta pari levyä taivutettavaa vaneria ja päätin kokeilla jotain muuta. Hauskaa matskua, isot levyt vain rullalle ja auton takapenkille kyytiin! Leikkasin vanerista sopivat palat ja liimasin pintaan samaa tummanharmaata mattoa mitä olin käyttänyt muuallakin sisustassa.

Ensi kerralla liimaan paremmin tuuletetussa tilassa. Vähän meinasi illalla olla mies heikossa hapessa, kun levittelin toista purkkia liimaa tallissa suljettujen ovien takana ;)

Ruuvasin levyt takaosaston kattoon, nuo saavat nyt kelvata ainakin tämän kesän. Takaluukun saranamekanismi täytyy vielä jotenkin piilottaa...

Takaluukun kertaalleen pilaamani verhoilulevyn sain pelastettua jotenkuten, oli pakko, tätä pähkinäkuosia ei ollut enää yhtään palaa jemmassa. Ruuveilla kiinni ja menoksi.

Vuonna yksi ja kaksi oli isän takatuuppari Skodan ajovaloissa kivisuojat. Ritilät tekivät lähtemättömän vaikutuksen pikkupoikaan. Siitä se ajatus sitten lähti ;)

 

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Pöydän virittelyä

Alkuperäisen virranjakajan korvasin uudella reilu viikko sitten. Hommasin tuliterän alipaine kärkijakajan ja siirsin Pertronixin rojut uuden jakajan sisään. Nyt sain säädettyä sytkän kohdalleen ilman ongelmia muutamassa minuutissa. Kylläpä se vanha olikin väljä joka suuntaan, kun pääsi uuteen vertaamaan! Jakajan mukana tulleet kärjet ja konkka siirtyivät varaosalaatikkoon backupiksi.

Kaasarit käytin viikonloppuna vielä kertaalleen palasina ja säätösession jälkeen kaikki pelasi jälleen kerran pikkuisen paremmin. Tsekkasin tulpat ja kaikki näyttäisi sielläkin puolella olevan ihan OK. Kaikesta säätämisestä huolimatta takana on jo 450 huoletonta kilometriä.

Viime päivien aikana olen suorittanut pientä lisävarustelua. Teemana punainen ;) Sammuttimen kaveriksi varoituskolmio, punainenristi (PV:n lääkintämiehen laukun sisällöllä paikkaa suuremmankin vahingon) ja punainen työkalupakki mihin olen pakannut tarkoin valikoidun setin työkaluja millä pärjää reissussa. Vielä kaveriksi punainen pikkutunkki ja pukki, niin pakollinen reissuvarustus alkaa olla kunnossa.

Viime viikolla syntyi virallinen mallimerkintä bussin persaukseen :)

Pöytälevy syntyi massiivilaminaatista, bussinkeltaisesta tottakai ;) Vähän overkilliä, pöytä tulee kestämään isältä pojalle.

Kaipaa vielä hienosäätöä, ei tuo valmismekanismi/jalka ihan pulttaa-kiinni ollut. Mutta yhden koe-aterian jo pöydältä nautiskelin, toimii. Pöydän saa helposti pois, siirtyy eteen-taakse eli pöytä on käytettävissä vuoteen levityksen jälkeenkin.

 

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Kabiinin kattoverhoilu

Kabiinin kattoverhoilu valmistui. Muotoiltuun kovalevyyn liimasin samaa tummaa mattoa, mitä käytin muuallakin sisustuksessa.

Ruuvasin verhoilun kiinni kattoluukun kehykseen ja reunoilta se pysyy kiinni bussin omissa "verhoilukouruissa". Reunat viimeistelin vielä pisaranmallisella valkoisella muovilistalla, mitä bongasin parilla eurolla Terrasta. Lista sopi laitojen verhoilukiinnikkeiden päälle kuin nenä päähän!

Viime kerralla kuvittelin löytäneeni ilmavuodon. Kun olin ruuvannut imusarjat uusien liimojen kera paikoilleen, tajusin mistä kaikki johtui. Tuonne apukuskin puolelle kun pilottia suihki, niin sen höyrythän nousi nätisti kohti ilmanputsarin ilmanottoreikään. Ei ihme, että kierrokset nousivat kun pilottia suihkin. Stupid me! Noh, ompahan imusarjojen tiivistys nyt parempi ;)

Solexien sielunelämä aukeaa päivä päivältä enemmän ja nyt alkaa säätäminenkin sujua. Kaasuläppien rakoa säädin hieman pienemmäksi tyhjäkäynnillä ja käytös parani taas huomattavasti. Tehtaan arvoista pitää nähtävästi pikkuisen poiketa ja oikea suunta alkaa hiljakseen löytyä. Nyt lämmin kone pörisee jo ihan kivasti tyhjäkäyntiä ja sytkän ajoitus alkaa olla myös aika hyvin kohdallaan. Ensiviikolla jakaja vaihtuu vielä tuliterään, joten sitten pitäisi onnistua lopullinenkin hienosäätö.

Seoksia ruuvailin taas hieman...

Tyhjäkäynnin kun sain pienemmäksi ja pakoputken päästä poistin kromitötterön, niin koko laitos hiljeni huomattavasti. Sitten havaitsinkin hissukseen körötellessä satunnaista kolinaa takapäästä. Pari päivää meni kolinan lähdettä metsästäessä ja lopulta huomasin, että kuskinpuolen takaiskari oli yläpäästä löysällä. Sopivassa vauhdissa ja sopivissa montuissa iskari päästi kolahduksen. Mielestäni tuon kyllä aikoinaan kiristin, joten pitää nyt seurailla löystyykö kiinnityspultti itsekseen.

Luottamus bussiin on kasvanut sen verran, että käyttöauton laitoin tänään seisontaan ja bussi saa luvan hoitaa käyttöauton virkaa syksyyn saakka.

Kuskinpenkin alta löytyi sopiva paikka sammuttimelle. Kerran on aikoinaan yksi auto syttynyt palamaan ja sen jälkeen kaikissa kikottimissa olen kuskannut sammutinta. Konehuoneen automaattisammuttimiakin olen vähän sillä silmällä katsellut ;)

 

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Ilmavuoto

Löytyihän sieltä koneesta lopultakin se ilmavuoto, mitä olen pidemmän aikaa jo epäillyt. Pienen maaseutukierroksen päätteeksi päätin vielä kerran suihkia starttipilottia konehuoneeseen. Tällä kertaa tärppäsi heti. Sopivassa kulmassa kun pilottia tarjosi oikeanpuolen imusarjaan, niin kierrokset nousivat välittömästi.

Ilmankos tuon säätäminen on ollut yhtä helvettiä. Tarkemmin kun asiaa tuumailin, niin kaikkialle muualle pilottia oli tullut jo suihkittuakkin. Nyt välähti lisäksi mieleen, että käytin imusarjat irti pukissa suoritetun sisäänajon jälkeen. Taisi siinä välissä syntyä tuo vuotokin.

Imusarjat irti, tiivisteiden putsaus ja uudelleen tiivisteliiman kanssa momenttiin. Sitten kello olikin jo sata, eikä kehdannut enää naapureita häiritä koekäytöllä. Huomiseen siis...

Pääsiäisen pyhinä tuli hieman askarreltua. Homma lähti itseasiassa liikkeelle niin, että räjäytin tallin lattialle, bussin alle, kotelosuojapullon. Kotelosuojaa roiskui ympäriinsä ja samalla sotkeentui yksi toiseen projektiin varattu kovalevyn palanen, mikä nojasi seinää vasten bussin vieressä. Onneksi en aloittanut kotelosuojan ruiskimista b-pilariin tai ovien sisään, olisi ollut bussin sisällä aika siivo.

Aikani kiroiltuani hoksasin, että levystä jäi puhtaaksi juurikin bussin kabiinin kattoverhoilun verran. Tarkoitus oli tehdä pelkkä prototyyppi mutta tästä taitaakin tulla niin hyvä, että asennan sen pysyvästi paikoilleen. Ainakin ekaksi kesäksi.

Mittailin levyyn kattoluukun reiän. Sadevesikaivojen putkissa oli juurikin oikea kaaren muoto joten niistä syntyi näppärästi muotti. Vähän kastelua ja sitten odottelua.

Siitähän tuli ihan hyvä ;)

Illalla jatkoin vielä verhoilumaton liimailulla kovalevyn pintaan. Liima loppui kesken, joten kai se on uskottava ja mentävä nukkumaan. Huomenna liimakauppaan ja projekti jatkuu...

 

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Tavoite saavutettu

Nyt on yksi tavoite saavutettu! Termoskahvit rouvan kanssa Muuramen eteläpuolella, Korpilahden satamassa ;) Bussi toimi kuin ajatus, vaikka en olekkaan kaasareihin tahi virranjakajaan läheskään tyytyväinen. Nyt taitaakin olla jo parisataa kilometriä mittarissa...

Havaitut viat: nopeusmittarin vaijeri kaipasi vähän rasvaa

 

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Hienosäätöä

Koneen säätöä on tullut harjoitettua enemmän kuin tarpeeksi. Hain kaupasta Hellan kiekkamittarilla varustetun ajoituslampun ja hommat lähtivät taas etenemään. Uskaltauduin jopa heittämään lenkin kaupungilla neljän ruuhkassa ja motarillakin tuli käytyä. Nyt jolkoteltiin jo ihan kivasti 80km/h matkanopeutta. Nopeusmittari tuli kalibroitua, näyttää 8km/h liian vähän.

Jarrut nypyttivät edelleen kovemmasta vauhdista jarruttaessa. Kävin alustan vielä kertaalleen läpi mutta mitään selitystä en tuolle oudolle käytökselle löytänyt. Lopulta ilmasin kertaalleen jarrut ja nyt tuo nylpytys katosi ainakin kylätiellä kurvaillessa ja jarrutellessa. Olisikohan siellä sittenkin ollut ilmaa jossain sopivassa mutkassa.

Sytkän säätö ei meinannut millään sujua, en saanut säädettyä sitä mieleiseksi millään ja tyhjäkäynnilläkin kone hieman nikotteli. Jakaja käyttäytyi niin outosti, että lopulta purin sen palasiksi. Sieltähän se vika löytyi, alipainesäädön liikkuvat siellä jumittivat. Kaipasi perusteellisen puhdistuksen ja hioin tuon "jarrukuulan" muodostaman kolosen pois. Kevyt voitelu perään ja johan alkoi osat liikkua.

Ei tuo vieläkään mikään huippuhyvä ole mutta nyt sain säädettyä ilman alipaineletkuja ennakon tasan 8 asteeseen, kun kone pyöri tasaista 800 kierrosta minuutissa. Seuraavaksi testiajoa ja sen perusteella tehdään sitten muutoksia. Jos sitä sitten pääsisi jatkamaan kaasareiden säätöjä. Hiljaa hyvä tulee ;)

Bensamittari heräsi tänään yllättäen henkiin. Aiemmin en ollut saanut siihen mitään eloa mutta aamulla se heräsikin yllättäen, kun vielä kertaalleen piuhojen päähän vastusta sovittelin. Samalla paljastui tankin anturissakin asennusmoka. Ihmettelin kun anturi näytti vastusmittarilla mitaten lähes tyhjää tankkia kokoajan vaikka olin mielestäni kipannut tankkiin jo aika monta kertaa polttoainetta. Tässä vaiheessa kiittelin itseäni, en ollut hitsannut umpeen tuota jonkun tekemää "huoltoluukkua" tankille.

Anturi irti, totesin tankin olevan aivan täynnä ja anturi oli sitten 90 astetta vinossa. Kanitti sopivasti tankin kylkeen ja näytti lähes tyhjää kokoajan. Käänsin anturia 90 astetta ja nyt anturilta tulee oikeaa tietoa. Mittariston päässä pitää vielä vaihtaa jännitteensäädin uuteen, mittari näyttää edelleen liian vähän. Olisipa jäänyt tekemättä ilman huoltoluukkua. Mutta nyt uskaltaa lähteä jo vähän kauemmaksikin, kun mittarilta saa edes jotain tietoa polttoainetilanteesta.

Realismi voitti ja etujalkotilaan heitin alkuviikosta alkuperäisen kumimaton mustien kangasmattojen päälle. Sen verran kurakelit pihalla, että mustat kangasmatot muuttuivat hetkessä kauhean näköisiksi.