sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Ajokausi jatkuu

 Muut harrastepelit ovat jo siirtyneet talviunille mutta bussi liikkuu edelleen. Kuun vaihteessa potkittiin taas renkaita ja kahviteltiin FVWA Keski-Suomen porukan kesken. Kivasti oli vielä ilmajäähyvehkeitä liikenteessä.


Muutama työkeikkakin on tullut bussilla töräytettyä maakuntiin. Mahtuu asennuskamat kivasti kyytiin. Mutta kyllä se talvi vain tulee, lehdet tippuvat...


Tallissa olen nykertänyt pikkuhiljaa uutta tekniikkaa kasaan. Useamman kerran tuli koekasattua ja tehtyä mittailuja mutta nyt on nokan ajoitus, dekki ja kaikki päittäiset tarkastettu. Tällä kertaa askartelin nokalle tuplapäittäislaakeroinninkin. 


Alakerta olisi valmis lopulliseen lohkonpuolikkaiden liittämiseen.





keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Tallikausi avattu

Kai se tallikausi on nyt virallisesti avattu. Bussi on edelleen liikenteessä mutta räjäytin kesäkuussa bussista pois otetun moottorin palasiksi. Pitää kasata tästä yksi kone valmiiksi hyllyyn varalle. Hydraulinokka saa lähteä maata kiertävälle radalle ja tilalle tulee mekaaninen nokka. Lohko on nyt pesty ja tarkastettu. Kampiakselikin ehti jo käydä kiillotuksessa ja sekin on tarkastettu ja todettu OK kuntoiseksi.


 Nokaksi hommasin kotimaisen hiotun cheater kopion. Päästöt pysyy rajoissa mutta muuten pitäisi löytyä vakionenää enemmän voimaa. 


Tee-se-itse mallia eli kierteet täytyi askarrella omin käsin nokkapyörää varten.


Kohta pääsee taas niputtamaan konetta kasaan. Runkolaakerit ovat vielä jossain maailmalla postipojan kyydissä tulossa mutta muuten alkaisi kaikki tarvittava olla kasassa.

Kattotelineen rimoista alkoi jo viime syksynä lakkaus ropisemaan irti. Kestihän ne alkuperäiset kiinanrimat sen neljä kesää. Vanhojen hiominen ja lakkaus uudelleen ei kiinnostanut joten kävin hakemassa nipun terassilautoja, siperian lehtikuusta. Sirkkelöin terassilaudoista kattotelineeseen uudet rimat, toivottavasti ovat täysin huoltovapaat. Vielä reikien poraus ja sitten saa talvella vaihtaa nämä vanhojen tilalle.





sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Sumuvaloille virtaa

 Bussin keulalle tuli jo kesällä ripusteltua keltaiset sumuvalot. Lähinnä ulkonäkösyistä, lisää kromin kiiltoa keulalle. 

Sähköjä en valoille tuolloin viritellyt mutta nyt alkaa illat jo pimenemään joten perjantaina otin ja järjestin valoille sähköä. Kojelautaan katkaisija keltaisella ledillä, niin ei jää valot vahingossa päälle. Hupiakun sulakerasian kupeeseen rele ja siitä eteenpäin kolmenapaisella piuhalla molemmille valoille. 

Nämä sumuvalot ovat sealed beam tyyppiset ja niissä on molemmissa 2x60W polttimot. Tästä johtuen tuo kolminapainen kaapelikin. Nappasin alkuperäiset lyhyet kytkentäjohdot valoista irti ja siirsin niistä liittimet uuteen kaapeliin mikä yltää sulakerasialle saakka. Otin molemmista valoista nyt alkuun vain 60W tehoa irti ja jätin toiset 60W reserviin. 


Sattui olemaan kirkas ilta joten oikeassa sumussa testiajo saa jäädä tulevaisuuteen. Siellä ne keltaiset valot nyt tuikkii kivasti. 

Viileästä illasta huolimatta nautimme iltapalan bussissa. Lämmitin päälle ja matkustamon puolella oli mukava istua iltaa retroradion soidessa.


Lauantaina tehtiin päiväretki Laukaan Hitonhaudalle. Kaikki aurinkoiset päivät täytyy käyttää retkeilyyn! Kivistä tietä kiemurrellen selvittiin perille.



Edelliskerrasta tässä kohteessa taitaakin olla jo 25 vuotta...








torstai 17. syyskuuta 2020

Taas kiipeiltiin

 Kesän teemana kun on ollut enempi vähempi erilaisten näkötornien kiertäminen, niin lauantaina hypättiin bussiin ja suunnattiin Ruuhimäen suunnalle. Sieltä löytyy keskeltä metsää tällainen vanhasta nosturista rakenneltu näkötorni. 

Sinne sitä vain kiikuttiin. Kylläpä se bussi näyttääkin pieneltä.

Samalla reissulla tuli koeponnistettua uusi alapallonivelkin joten maanantaina suuntasin heti aamusta katsastukseen. Leima tuli papereihin ilman huomautuksia ja taas ajellaan pari vuotta.

Tiistaina sattui työreissu Saarijärven suunnalle ja keli kun oli kaunis, niin bussi sai toimia etätyöpisteenä päivän ajan. Tätähän voisi harrastaa toistekkin!





perjantai 11. syyskuuta 2020

Katsastus huoltoa

 Eilen tein katsastus tarkastuksen, jos vaikka ens viikolla kokeilisi ehtiä konttorilla käymään. Takajarruille pikkuisen kehintää, käsijarrun tsekkaus, jne. Näissä ei ollut paljon roplattavaa joten siirryin kohti keulaa. Sieltä löytyikin sitten vähän enemmän rempattavaa. 

Kuukausi sitten vaihdoin sen hajonneen jarruvalokytkimen. Jarruvalot kyllä pelasivat edelleen mutta huomasin, että tämä uusi jarruvalokytkin päästi jarrunesteet lävitseen samalla tavalla kuin se edellinenkin. Uskomatonta roskaa. Älä ikinä osta Motonetistä Automegan valmistamia jarruvalokatkaisijoita! Näitä on nyt kolmen vuoden aikana tullut vaihdettua neljä kappaletta bussiin ja kaksi viimeisintä ovat päästäneet jarrunesteet läpi anturin rungon ja liittimen muoviosan välistä. Kuukausi sitten tuli tehtyä reklamaatiokin näistä paskoista mutta se nyt ei kantanut mihinkään. Enkä kyllä ottaisi uudestaan "takuisiin" samaa tavaraa.


 Onneksi olin hakenut toisesta varaosaliikkeestä Facetin valmistamia kytkimiä hyllyyn. Facetin kytkin paikoilleen ja nyt katsotaan jännityksellä kauanko se kestää.

Samalla kun könysin auton alla, niin tsekkasin etuakseliston. Apukuskin puolelta löytyi alapallosta sen verran väljää, että sitä ei kehtaisi katsastuskonttorille mennä näyttämään. Iltapuhteiksi alatukivarsi irti.


Aamulla nakkasin tukivarren uuden nivelen kera koneistamolle töihin mennessä ja iltapäivällä nappasin valmiin tukivarren kyytiin kotimatkalla. Helppoa ;)


Perjantain iltapuhteiksi sitten tukivarsti takaisin paikoilleen ja bussi on taas valmis uusiin seikkailuihin.






tiistai 1. syyskuuta 2020

VWenetsialaiset

 Perjantaina käänsin auton keulan Konneveden suuntaan. Häyrylänrannassa vietettäisiin viikonloppuna FVWA Keski-Suomen isännöimiä VWenetsialaisia. Tapahtuma alkoi vasta lauantaina mutta perjantaina paikalle kurvasi muutamia lajitovereita jo hyvissä ajoin. Leirit nousivat nopeasti pystyyn. Illan ohjelma koostui saunomisesta ja grillailusta.



Lauantai aamuna ripsautti hieman vettä mutta keli selkeytyi pian ja sitten saimmekin nauttia auringonpaisteesta koko loppu viikonlopun ajan. 


Leirinnän palvelut pelasivat loistavasti ja nautimme valmiista sapuskoista niin lauantain kuin sunnuntai aamunkin. Pizza ja skumppa olivat lauantaina suosittu yhdistelmä ;)


Viikonloppu oli kaikkinensa onnistunut setti. Ensi vuonna uudelleen!

Tänään tallia siivotessa tuli bussin pöytä vastaan. Se on tainnut olla nyt pari kesää poissa autosta. Vaihtelu virkistää ja nostin pöydän takaisin matkustamon puolelle. Sitten keula kohti grilliä ja nauttimaan lihapiirakkaa omalta pöydältä torin laidalla.



 





tiistai 25. elokuuta 2020

KKP2020

 Tarkoitus ei ollut lähteä viikonloppuna mihinkään reisuun mutta perjantaina kun säätiedotusta katselin, niin totesin että taitaa olla viimeinen kesäpäivä. Puoliltapäivin pakkasin pikaisesti bussiin yhdenmiehen reissukamat, lapsille jätin pizzarahat keittiön pöydälle ja suuntasin keulan Pyhäjärvelle, Emolahti Campingiin. Pohojosen jaos järjesti Emolahdessa kesäkauden päättäjäiset joten paikalla olisi muitakin lajitovereita. 

Kolmelta iltapäivästä leiri oli jo pystyssä ja ilta kului rattoisasti grillaillessa ja tuttujen kanssa poristessa.

Säät suosivat ja lauantaina puolilta päivin kun suuntasin takaisin kotia kohden alkoikin vesisade. Mukava reissu vaikka tällä kertaa jäikin vain 24 tunnin mittaiseksi muista kiireistä johtuen.

Alkuviikosta kävin hakemassa latureihin laakereita. Eihän nämä SKF:n laadukkaat laakerit olleetkaan hinnan kiroissa, muutaman euron kalliimmat kuin Motonetin myymät mutta näiden pitäisi oikeasti nyt kestääkkin.

Pari viikkoa sitten ääntämään alkanut laturi sai uudet laakerit sisäänsä ja samalla vaihdoin laakerit toiseenkin 20-30 tuhatta ajettuun laturiin. Nyt on pari kappaletta latureita hyllyssä varalla. Ei ainakaan latureiden puutteesta johtuen jää reissut tekemättä!




keskiviikko 19. elokuuta 2020

Bif 2020

Viime viikon loppupuolella oli taas lehtijutun aika. Torstai iltana käytin VW mopon Kopteri-lehden kuvauksissa. Samalla tuli koeponnistettua trailerikin. Sitä en ollut vielä kiskonut oman tontin ulkopuolella.



Traileri kun oli nyt todettu toimivaksi, niin perjantaina puoliltapäivin suunnattiin Sappeelle, Bug in Finn 2020 tapahtumaan. Tällä kertaa majoituttiin poikkeuksellisesti mökkissä, tuttava pariskunnan kanssa.


Traileri oli mitä mainioin perässä kiskottava, painojakauma oli just kohdallaan. Ainut pieni vastoinkäyminen oli että etummaiset kuormaliinat olivat osuneet matkan aikana jarrulevyihin ja olivat melkein poikki. Noh, perille selvittiin ja uudet kuormaliinat tulivat parin tunnin päästä perässä. Tuurilla ne laivatkin seilaavat. Onneksi eturenkaan tuki on niin tukeva, että pyörä olisi pysynyt pystyssä ilman kuormaliinojakin. Jatkossa sidotaan kuorma toisella tavalla!


Ilta kierrettiin leirejä ja tavattiin tuttuja. Lauantai aamuna kiskaisin pyörän ja trailerin näyttelyalueelle. Päiväksi siirryttiin taas moikkailemaan tuttuja. 

Illalla gaalassa odotti mukava yllätys, pyörä palkittiin "Originelle" palkinnolla!


Vaimo oli ollut jo etukäteen varma, että pyörä voittaa. Oli minulle kertomatta leiponut kakun, Hulk koristein. 


Lauantai iltana nautittiin siis kakkua, skumppaa ja lopuksi vielä pidimme lättykestit pienen porukan kesken ;)




 


sunnuntai 9. elokuuta 2020

Lehtijutturetki ja vähän remppaa

 Perjantaina kurvasin Hämeenlinnaan. Linnanpuistoon oli sovittu tärskyt Aircooled Momentsin rytmiryhmän ja Caravan-lehden toimittajan kanssa. Odotettavissa retroretkeilyyn liittyvää juttua lehdessä loppusyksystä. 

Muutama tunti retkeiltiin linnanpuistossa ja illaksi suuntasimme bussien keulat Virala Campingiin. Bussit muodostelmaan ja leiri pystyyn. Hyvää seuraa, lettuja ja virvokkeita, niistä on lämpöiset elokuun yöt tehty. Juttua riitti aamun pikkutunneille saakka ;)

Lauantaina päästelin yhtäsoittoa takaisin kotia. Matka meni hienosti mutta kotipihassa autosta noustessani kiinnitin huomiota ylimääräiseen ääneen konehuoneen suunnalta. Ylläripylläri, siellähän se laturin laakeri valitti. Reilu kuukausi sitten vaihdetussa varamoottorissa oli 15000 kilsaa ajettu laturi ja sen laakerit olivat nyt tiensä päässä. Auto talliin jäähtymään ja sunnuntai aamuna työkalut kouraan.

Sieltä sen laturin puolessa tunnissa sai kaivettua ulos. Ensimmäinen kerta kun tuli laturi irroitettua koneen ollessa paikoillaan. Vähän piti ensin service manuaaliakin vilkaista, kun ei meinannut usko riittää että laturi mahtuisi yläkautta tulemaan esiin.

Onneksi hyllyssä oli edellisen koneen laturi ja yksi täysin ajamatonkin rempattu yksilö. Lopulta totesin, että tuossa edellisenkin koneen laturissa alkaa olla toinen laakereista väljä. Sillä oli ajeltu jotain 20-30 tuhatta kilsaa. Kaikki laturit on tullut aikoinaan rempattua Motonetin laturin laakereilla. Niiden elinkaari ei nähtävästi ole kovinkaan kummoinen. Täytyy kaivella vielä laakerit latureista esiin ja tutkia oliko niissä mitään valmistajan merkintöjä. Jatkossa haetaan laakerit jostain toisesta kaupasta.

0 kilsaa ajetun laturin sujautin konehuoneeseen ja vika oli näiltä osin korjattu. Seuraavaksi nostin keulan ilmaan, kun Hämeenlinnassa kaveri huomasi ettei bussin jarruvalot toimineet. Tämä oli jo kolmas kerta muutaman vuoden sisällä kun jarruvalokatkaisija antautui. Tällä kertaa katkaisija oli alkanut myös päästämään jarrunestettä runkonsa läpi. Onneksi vain tihkumalla eikä kerta rykäisyllä. Muuten olisi ajeltu ilman jarruja. Nähtävästi nämä Motonetin myymät katkaisijat ovat sutta ja sekundaa.

Reklamaation tästä väsäsin mutta totesivat vain että vuoden takuu eli ei iloa tässä tapauksessa. Nyt täytyy etsiä näillekkin joku toinen hankintakanava.

Niin ja tuo edelliskerralla vaihdettu etanolibensaa kestävä polttoainepumppu on toiminut moitteettomasti. 


sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

PA puolelle päivityksiä

Alkukesän helteillä alkoi taas kuumana käynnistyminen mennä sahaamiseksi. Oireet viittasivat aivan selkeästi tulvimiseen. Kylmänä lähti käyntiin heti, kuumanakin jos saman tien sammutuksen jälkeen väänsi avaimesta. Mutta jos pyörähti vaikka pidemmän ajorupeaman jälkeen huoltoaseman sisällä, niin konetta sai veivata tovin kaasu auki ennenkuin hörähti. 

Ongelmaa lähdin lähestymään uusilla neulaventtiileillä. Nurkka Solexit oli edelleen varustettu alkuperäisillä venttiileillä. Samalla oli tarkoitus laskea hieman bensapintaa, kun olin saanut vinkkiä että E10:n ja kuumakäynnistys ongelmien kanssa tämä voisi auttaa. Etanolibensa kun kiehahtaa herkemmin kuin ne 40 vuotta sitten pumpuilta löytyneet laadut.


Kuvassa vasemmalla uustuotanto neulaventtiili. Oikealla kaksi erilaista alkuperäistä, yli 40 vuotta vanhaa venttiiliä. Venttiileitä mittaillessa huomasin, että uustuotanto venttiili oli millin pidempi kuin alkuperäiset eli käytännössä bensapinta asettui uudella venttiilillä automaattisesti millin matalemmalle.

Nyt olen pari viikkoa ajellut venttiilien vaihdon jälkeen ja bensapinnan laskusta ja mahdollisesti uusista, pitävämmistä venttiileistä johtuen kuumakäynnistys parani huimasti. Edelleen joutuu pikkuisen enemmän pyöräyttämään konetta jos on ihan reilu helle ja pidempään ajoa takana mutta nyt ei tarvitse enää jännittää huoltoasemalle pysähtymistä.

Kesällä tuli bongattua Limebugilta type 4:sen bensapumppuja mitä mainostettiin EU:ssa valmistetuiksi ja luvattiin ihan oikeasti E10 kestävyys. Tähän saakka on ajeltu alkuperäisen yli 40 vuotta vanhan bensapumpun voimin mutta sen kesto on alkanut pikkuhiljaa jännittämään. Vanhan pumpun kalvot kun olivat jo tiensä päässä 6 vuotta sitten, kun pumppua entisöin. Silloin ei kaupoista saanut korjaussarjoja eikä edes uusia type 4:sen pumppuja. Viime vuosina tilanne on onneksi parantunut ja nelkkuun on jo pari vuotta saanut uusia pumppuja ihan kaupan hyllyltä. Nyt nähtävästi myös etanolia virallisesti kestävinä malleina.


Tänään sattui olemaan sopivasti luppoaikaa joten bussin perä ilmaan ja pumppu vaihtoon. Uudessa pumpussa ei ole enää vastaavaa sisäistä suodatinta kuin alkuperäisessä joten samalla asensin tankin lähtöön metallisen polttoainesuodattimen.


Huomenna koeajolle...

torstai 23. heinäkuuta 2020

Lähiseutumatkailua

Yöreissuja ei ole tehty mutta bussi on pörissyt lähes joka päivä. Teemana on ollut lähiseutumatkailua fiilispohjalta ja sadepilviä väistellen. 

Lauantaina kurvattiin Oravivuorelle etsimään näköalatornia. Muutama kilometri hiekkatietä, kuoppia ja nimismiehenkiharoita väistellen. Nyt on tämäkin Unescon maailmanperintökohde nähty. Melkein 30 vuotta asuttu lähes naapurissa ja nyt vasta tänne ehdittiin!


Paluumatkalla pysähdys Korpilahden satamassa. Jäätelöä ja hieman kulttuuria rannan taidenäyttelyssä.



Maanantaina käännettiin nokka pohjoiseen ja kohteena oli Äänemäen näköalatorni Äänekoskella. Kiivettiin tornin juurelle saakka bussilla. Kapea ja kuoppainen polku selvittiin hitaasti luikerrellen niin ylös kuin alaskin. Muutaman pohjakosketuksen saattelemana. Tänne ei kannata kauhean matalalla kulkuneuvolla yrittää.


Keskiviikkona Taidekaupunkiin eli suunnaksi Mänttä-Vilppula. Paikallisoppaiden kanssa kierrettiin Serlachius museot, Gustaf ja Gösta. Mäntän keskustasta hieman hiukopalaa, Agnus-burgerit Cafe Alexista salaatin kera.


Mäntän Klubilla kuskille kahvitauko, kyytiläisille skumppaa ja mansikoita.



Joenniemen saaren rannassa kannattaa käydä tsekkaamassa rantakallioon jo vuonna 1915 veistetty patsas.

Kauas ei taaskaan tarvinnut lähteä. Omilta nurkilta löytyy yllättävän paljon nähtävää!