Pitihän se arvata, että ristiin menneet vaijeriputket tulevat vielä uniin. Tuo eilinen moka korpesi niin paljon, että heräsin yöllä kolmen aikoihin ja reilun tunnin verran kieriskelin tuskissani. Tänään siis kippasin iltapuhteiksi pallukan kyljelleen ja siirsin putket kulkemaan oikeita reittejään. Nyt helpotti tuo tuska ja ensi yönä voi taas nukkua ;)
Tänään tuli vihdoinkin poutapäivä ja pääsin kippaamaan pallukan pihalle. Päivän agendana oli etummaisen poikkipalkin vaihto uuteen. Vanha palkki oli läpensä mätä ja sitä oli paikkailtu U-profiililla.
Rälläköin mädät pois ja toiseltapuolen runkopalkistakin löytyi pieni paikattava kohta. Hieman vastoinkäymisiäkin oli, rälläkkä poiki kesken kaiken, johto napsahti poikki ja tallin sulakkeet paukkuivat siinä samalla :( Onneksi sain naapurista rälläkän lainaan ja hommat jatkuivat.
Ja kuten tarkkasilmäisimmät voivat havaita, toinen käsijarruvaijerin putki ja lämppärinvaijerien putket menivät sitten ristiin! Olevinaan useamman kerran asiaa mietin ennenkuin hitsasin palkin kiinni, mutta pieleenhän se meni. Olisi pitänyt suosiolla katsoa kamerasta kuvaa alkutilanteesta, oma muisti on näköjään lyhyt kuin kananlento. Taitaa kuitenkin olla niin, että ei tuosta isompaa vahinkoa tullut, vaijerit saa jokatapauksessa vedeltyä suht suoraan omille paikoilleen.
Auton kun pukkasin takaisin talliin, niin lähes samatien alkoi sadekuuro vaikka aurinko edelleen paistoi! Tuuria oli sentään jossain asiassa ja pallukka pysyi kuivana, ehdin keräillä työkalutkin pihalta ennen vesisadetta. Hajonneen rälläkänkin sain takaisin elävienkirjoihin johdon vaihdolla, täytyy kyllä varmaan käydä ostamassa yksi varalaite hyllyyn seisomaan...
Lämmitysputkiston Y-haaran totesin käyttökelpoiseksi yksilöksi. Hiekkapuhalsin putkiston ja lopulta jouduin rälläköimään vain kaksi paikkaa putkesta auki.
Hitsasin reikiin uutta peltiä ja pyyhkäisin saumat tinalla.
Tämän jälkeen maalasin putkiston mustalla lämpöä kestävällä maalilla. Jospa tuo nyt kestäisi kesäisessä käytössä seuraavat parikymmentä vuotta.
Tänään pääsinkin asentamaan putken takaisin ja sain myös hitsattua takimmaisen poikkipalkin paikoilleen. Ensikerralla täytyy pyyhkäistä suosiolla maali pois hitsauskohdista, sen verran sottaista puuhaa puuhaa oli tuon maalatun palkin paikoilleen hitsaaminen. Matkustamon takaosaan nousevan lämmitysputken jätin vielä vaiheeseen, kun en ole osannut päättää otanko sitä käyttöön vai en. Tuossa on kuitenkin sen verran tilaa touhuta, että päätöksen asiasta ehtii tehdä myöhemminkin.
Seuraavaksi päästäänkin etuosan poikkipalkin kimppuun, tulisi nyt vain poutapäiviä...
Viime viikolla posteljooni kiikutti Amazonista tilaamani kirjan, "kuinka restauroit bussin". Täytyy sanoa, että tämä opus on kultaakin kalliimpi tällaiselle ensikertalaiselle. Kirjassa käydään kaikki oleelliset mätäpaikkaukset läpi hyvien kuvien kera ja mikä tärkeintä, kirjasta selviää useampaankin korjaukseen oikea marssijärjestys.
Peltihommat etenevät hieman hitaasti, kun vettä on satanut koko viikon taivaan täydeltä. Nuo omat tulityötilat kun ovat käytännössä taivasalla. Noh, näillä mennään ja poutapäivinä pyritään sitten touhuamaan sitäkin enemmän. Tänään iltapäivällä sateet onneksi helpottivat ja pääsin kippaamaan bussin pihalle.
Uuden opuksen oppien mukaisesti lähdin etenemään pala palalta. Kerralla rälläköidään auki vain yksi korjattava paikka, ettei kopan mitat pääsisi kauheasti nitkahtelemaan. Kävin ensimmäisenä takimmaisen poikkipalkin kimppuun. Ilman sen poistoa kun ei pääse käsiksi lämmitysputkiston Y-haaraankaan. Alkuperäinen palkki oli täysin hapertunut ja päälle oli rakenneltu paikkoja U-palkkia ja lattaa käyttäen.
Pientä väkivaltaa käyttäen sain Y-haarankin nitkuteltua pois paikoiltaan. Seuraavaksi sitten tätä putsailemaan, hitsaamaan ja maalamaan. Vaikuttaisi sen verran hyväkuntoiselle, että pienellä fiksaamisella tuosta saadaan vielä käyttökelpoinen.
Poikkipalkin rippeet kun poistin, niin runkopalkeista paljastui pienet reiän alut. Poistin mätäpaikat ja hitsasin vastaavaa uutta materiaalia tilalle.
Koesovitin JK:n toimittamaa korjauspalaakin paikoilleen ja sehän sopii kuin nenä päähän. Jahka saan lämmitysputkiston Y-haaran kunnostettua, niin tätä päästään hitsailemaan paikoilleen.
Kuvissa näkyvät takapään tee-se-itse tunkinkorvakkeet tulevat myös vaihtumaan uusiin jossain vaiheessa.
Katon takaosassa on ollut alunperin ilmanvaihtoluukku. Luukku oli täysin ruostunut ja sisäpuolella ollut puurakenne oli mädäntynyt kokonaan, ruostuttaen samalla kattoakin. Luukku sai lähteä, samoin huono pelti. Hitsailin tilalle uutta peltiä. Täysin tyytyväinen en tuohon vielä ole. Takaosassa kun ei ole sisäpuolella tukirakenteita niin tuo loppuosa kattopellistä tuntuu elävän aika paljon. Ajatuksissa on tehdä sisäpuolelle tukirakenteet ja sitten saa tuon katonkin naputeltua muotoonsa. Sen jälkeen tinalla sipistely.
Ei täällä ihan toimettomana ole oltu, vaikkei hetkeen ole tarinaa tullut. Muun arjen pyörittämisen ohella on bussiakin tullut nykerrettyä. Peräpäässä on askarreltu, koteloiden pellitys on ollut hieman hidasta, kun välillä on pitänyt sisuksia putsailla ja maalailla ennen uuden pellin hitsausta. Viime viikolla saapui tontille ensimmäinen lähetys korjauspalojakin englannin suunnalta. Palataan näihin tarkemmin sitten kun niitä paikoilleen pääsen laittelemaan. Ensivaikutelma on kyllä hyvä, kaikki pellit vaikuttaisivat olevan just eikä melkein eli kiitokset lähtevät hyvien vinkkien antajille. Pellit ovat siis tulleet Just Kampersilta.
Perässä olleet ratsupaikat poistin ja väsäilin uudet paikat vanhojen tilalle. Takaosan puhalletun kotelon maalasin sisäpuolelta, tuo kestää nyt ainakin allekirjoittaneen eliniän.
Valmis korjauspala takaosaan oli niin halpa etten kehdannut alkaa pellistä sitä itse vääntämään. JK:n toimittama osa sopi tuohon kuin nenä päähän ja napsin sen pistehitsillä paikoilleen. Myös takaluukun tiivisteuria jouduin harsimaan kasaan sieltä täältä. Perä ja hitsaussaumat saavat nyt jäädä odottelemaan tinausta.
Seuraavaksi olisi tarkoitus käydä pohjan ja helmojen kimppuun. Matkustamon puolelta aloitin ratsupaikkojen pois repimisen ja sieltä altahan paljastui mukavasti uutta hitsailtavaa. Yhden 100x30 aaltopeltipalankin JK:lta otin kokeeksi ja taidan vielä toisen samanmoisen joutua tilaamaan, sen verran paikkailtavaa löytyi. Ainakaan toistaiseksi en suunnitellut koko pohjaa vaihtavani vaan meinasin jättää hyväkuntoisen alkuperäisen materiaalin paikoilleen. Vaikka tuo lattiaverhoilun alle tuleekin jäämään piiloon, niin yritetään nyt mahdollisimman siistiä jälkeä tehdä ;)
Mämminsyönnin välissä ehdin hieman aloittelemaan hitsausharjoituksia. Naputtelin pellistä uudet paikat konehuoneesta poistamieni ratsupaikkojen tilalle.
Sinnehän nuo istuivat ihan kivasti. Johtosarjojen reiät porailen paikoilleen sitten joskus tulevaisuudessa.
Nyt on yksi stressi vähemmän kun välineet ja mies on todettu toimiviksi ;) Peukalonpäätä suurempia hitsauksia on tainnut tulla tehtyä viimeksi joskus vajaa 20 vuotta sitten, joten pikkuisen meinasi jännittää, että kuinka tässä hommassa mahtaa käydä.
