tiistai 25. helmikuuta 2014

Kojelaudan kunnostusta

Viikonloppuna otin ja purin kojelaudan palasiksi. Tämä oli ihan hyvä aihio, päällä tuuletusräppänöiden kohdalla vähän pintaruostetta ja naamataulussa radiolle sahattu reikä.

Sen verran oli viikonloppuma sateen välissä taukoa, että ehdin puhaltamaan kojelaudan alaosan jokapuolelta hiekalla puhtaaksi. Hitsailin ja tinasin radion reiän umpeen, samoin läjän muita pienempiä ruuvien reikiä, mitkä päättelin jälkikäteen kairatuiksi virityksiksi. Rokkikoneita tähän kiesiin ei tule, kaikki hyvät levyt on tehty jo aikoja sitten ja ne olen kuunnellut. Kuten olen jo aikaisemminkin todennut, jokainen radioton päivä on lahja. No okei, jenkkilän Hair Metal Radiota ja Hard Rocking 80's kanavia tulee tallissa soitettua silloin tällöin ;)

Korjausten päälle hieman sipistelyä pakkelilla ja fillerit niskaan. Huomenna vesihiontaa ja sitten puolikiiltävä musta pintaan.

Kojelaudan pakkeloinnin ohessa otin myös kattoluukun käsittelyyn. Jos nyt ilkeästi sanoisin, niin kaikkia tiivisteiden päälle maalaavia kyläseppiä saisi päästellä pitkin korvia ja lujaa. Joko puretaan ne ikkunat ja tiivisteet ennen maalausta tai ei edes yritetä maalata! Saman voisi kyllä sanoa monesta muustakin asiasta, joko tehdään kunnolla tai ei ollenkaan tai edes yritettäisiin tehdä kunnolla mutta kun ei...

Luukun tiiviste oli useammasta maalauksesta ja silikoonilla korjailusta niin lohduttomassa kunnossa, että päätin repiä koko tiivisteen pois. Lasketaan nyt sen varaan, että jostain löytyy sopivalla profiililla varustettua tiivistettä. Pallukan katossa olevaa reikää en aio enää modata mihinkään suuntaan. Lasin ruostuneet kiinnityspultit sain kikkailtua auki, ilman lasin rikkoutumista ja alumiinikehys on tarkoitus puhaltaa soodalla puhtaaksi. Tee-se-itse soodapuhallin osoittautui meinaan ihan toimivaksi peliksi.

 

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Liukuoveen väriä ja muuta säätöä

Peltivalmis liukuovi sai reilu viikko sitten päällensä kierroksen epoksia, samoin konehuoneen luukku. Pakkelia täytyi käydä hakemassa vielä yksi kilon purkki, kun vanhat varastot loppuivat pahimmoilleen kesken. Tovi vierähti liukuoven pahimpien lommojen oikaisussa ja hionnassa. Pakkeloinnin päätteeksi pyyhkäisin vielä kierroksen epoksia väliväriksi ennen filleriä.

Kohtuu siisti tuosta tuli joten kiepautin oven ympäri ja maalasin takapuolen samalla valkoisella kuin muutkin bussin sisäosat. Myös keulan hiekkapuhallettu grilli sai pintaansa valkoisen sävyn.

Grillin puhalluksen yhteydessä päätin käydä myös puskureiden kimppuun. Alkuun meinasin kipata puskimet jollekkin puhallusfirmalle puhdistettaviksi mutta luonne kun on mallia "minä ite", niin päätin samoilla vauhdeilla puhaltaa puskuritkin. Näkeepähän samalla mitä sieltä maalikerrosten alta paljastuu. Noh, keli ei hommaa oikein suosinut ja kompurat alkoivat jäätää vähän väliä kun puskuriin saakka pääsin, joten hioin puskurin maalikerrokset pois rälläkällä ja käkkäräpäällä. Lopuille näytetään hiekkaa jahka kelit taas vähän lämpiävät.

Liukuoven pinta menikin sitten jo rutiinilla. Filleri, vesihionta ja värit pintaan kahdessa erässä. Sivussa maalasin myös konehuoneen räppänän.

Maalien kuivumista odotellessa pensselöin muuten mustaan konehuoneeseen piristystä. Pyöreä peitelevy sai vähän erilaisen värityksen pintaansa. Ei musta pinstraippaajaa tulisi, sen verran pensseli kädessä tärisi :)

Kaikkea bussista purettua pikku hilpettä, mukaan lukien liukuoven mekanismit, löytyy laatikoista läjäpäin ja näitä pitäisi alkaa jotenkin putsailemaan. Kaikkia pintoja ei kehtaisi hiekalla rouhia joten päätin kokeilla soodaa osien puhdistukseen. Askartelin testiä varten soodapuhaltimen pieneen laatikkoon, toimiva konsepti mutta laatikko oli aivan liian pieni. Liukuoven takaosan liukusaranaan viritystä testasin. Samalla paljastui, että sarana kaivannee uusia osia joten jätin homman kesken ja jatketaan tuumailua propellihattu päässä. Moottorin osille sooda voisi olla kova sana mutta sitä varten tuo laatikko saisi olla hurjasti isompi...

Liukuovi jäi siis odottamaan saranoita ja keskityin konehuoneen räppänään. Tässä vaiheessa pääsi ärräpäitä. Tajusin, että viime kesänä jäi sitten korjaamatta luukun vasemmanpuolen saranan kiinnitys mihin pultti katkesi luukkua pois purkaessa. Sain onneksi porattua vanhat kiinnikkeet rakenteiden sisältä irti. Tein lattaraudasta uuden vastakappaleen ja pyöräytin siihen kierteet. Lopuksi pujottelin tuon vielä paikoilleen konehuoneen puolelta löytyvän pienen kolosen kautta. Tosi kätevää, reikään mahtui vain pikkurilli, vajaan tunnin sormella tökkimisen jälkeen uusi vastakappale lopulta lopsahti oikein päin koloseensa. Tämän jälkeen luukku napsahtikin nätisti paikoilleen. Vielä pitäisi luukun tiivisteet liimailla paikoilleen...

 

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Liukuoven alareuna

Viikonlopun puhdetöinä askartelin liukuoven alareunan kuntoon. Oven hinkkasin pellille jo joskus viime keväänä/kesänä mutta inspiraatiota ja rohkeutta piti kerätä vähän pidempään. Oven alareuna oli korjattu ennestään aika tökerösti, suoraan ruosteiden päälle ja lopputulos oli mitä oli.

Oven liukumekanismit olin onnistunut piilottamaan niin hyvin viime sovittelun jäljiltä, että suoritin korjaukset rohkeasti, vain mittoihin luottaen. Nyt ei missään välissä soviteltu ovea paikoilleen muuten kuin käsivoimin roikottaen, katsotaan kuinka käy ;)

Leikkasin alareunasta vanhat korjaukset ja muut mädät pois.

Sovittelin paikoilleen uuden sisäpuolen alahelman ja tein tarvittavat kiinnikkeet liukumekanismille. Ulkopuolelle mallailin JK:n muotoon prässättyä helmapeltiä.

Hitsailin sisähelman paikoilleen ja puhaltelin hiekalla saumat puhtaiksi ja varastomaalit pois.

Ruiskuttelin korjauksiin ja piiloon jääviin paikkoihin happomaalit.

Lopuksi hitsailin ulkopellin yläreunasta kiinni. Taivuttelin reunat ja alahelman sisemmän korjauspellin päälle. Hioin varastomaalit pois ja tinasin hitsaussaumat. Sisäpuolelle pyyhkäisin saumoihin vielä happomaalit.

Tästä voikin huomenna jatkaa epoksin ruiskuttelun merkeissä. Ehkä tuota on vielä soviteltava paikoilleenkin ennen pakkelointisavottaa...

 

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Siistejä sisähommia

Luukkujen maaalauksen jälkeen päätin kuivatella läpimärkää käyttöautoa viikonpäivät tallissa, joten nyt oli hyvä hetki puuhastella siistimpien hommien parissa. Maalaus- ja hitsausrukkaset ripustettiin siis toviksi naulaan.

Jatkoin kumitiivisteiden asennuksella ja liimailulla. Clas Oholssonilta löytyi Casco S9 kontaktiliimaa, näytti olevan tuoteselostuksen perusteella vastaavaa tököttiä mitä Just Kamperskin myy kumiosien liimailuun. Tavaratilan lattialuukkuun tätä ensin testasin ja tuntui toimivan hyvin. Vedin liimaa pensselillä peltiin ja painoin tiivisteen paikoilleen. Tällä tavalla tulee sotkua vähemmän ja liima nappaa juurikin sen verran kiinni mitä on tarviskin. Tarpeen vaatiessa tiivisteet ovat irroitettavissa, ehjänä, jos nyt jostain syystä näin joutuu tekemään. Sen verran kallista kumia oli, että näitä ei kehtaa repimällä rikkoa!

Takakontti, liukuovi ja etuovet saivat tiivisteet paikoilleen. Tiivisteet tulivat JK:lta ja laadussa ei ollut moitteelle sijaa, kaikki sopivat paikoilleen kuin nenä päähän.

Työskentelytilojen ahtautta helpotin seuraavaksi maalattujen luukkujen paikoilleen ripustelulla. Takaluukku istahti helposti paikoilleen, vain pari säätökierrosta. Oikea etuovi napsahti kohdalleen heti kerta laakista. Vasemman kanssa jouduin hetken rimpuilemaan mutta ylempään saranaan viriteltyjen shimmilevyjen kanssa sain senkin istumaan koloonsa kohtuu nätisti. Uudet tiivisteet ovat sen verran tiukat, että ovia joutunee sulkemaan päättäväisesti, ainakin ensimmäiset 10 vuotta. Kuvissa ovet pysyvät kiinni sisäpuolelle viriteltyjen kuormaliinojen avulla ;)

Kabiinissa hieman hifistelin ja asensin penkkien alle tulevat uudet matot paikoilleen. Mattojen alle peltiä vasten muotoilin bitumimatot, mitkä on helposti korvattavissa butyylillä, jos nyt siltä alkaa jossain vaiheessa tuntua. Etulokarin "portaalle" tyrkkäsin uudet kumiaskelmat.

Äänieristyksen kanssa on tullut pähkäiltyä viime viikkojen aikana, samoin mahdollinen lämpöeristys on askarruttanut. Lopulta päädyin poistamaan vain mahdolliset räminät, kolinat ja kuminat eli asensin mattoa hyväksi katsomiini paikkoihin eikä tarkoitus ollut vuorata koko autoa. Koputtelemalla peltejä etenin ja näillä mennään, eipähän painokaan päässyt turhia nousemaan. Butyylimattoa meni luukkuihin, keulaan, kylkiin ja kattoon yhteensä neljän ja puolen neliön verran. Katsotaan jatkoa sitten ensimmäisen ajoreissun jälkeen. Etuosaan ja matkustamon lattiaan on suunnitelmissa irroitettavat matot, mitkä helpottavat puhtaanapitoa ja lattian kuivattelua, sinne ihan varmasti tulee kaatumaan jonkun sankarin juomat.

 

lauantai 1. helmikuuta 2014

Pintaa luukkuihin

Etuovet ja takaluukku saivat pintamaalit päällensä männä viikolla. Parin illan ruiskuttelut, kun välissä täytyi aina toinen puoli suojailla. Näistä tuli kohtuu hyvät mutta nyt jälkiviisaana voi sanoa, että tarkka poika olisi vetäissyt kiiltävänmustan väliväriksi. Vaikka pintaan tulikin mattakeltainen, niin kyllä sieltä vain tuli esiin useampikin pikku lonttonen mitä ei hiontavärikään paljastanut. Näillä kuitenkin mennään, sen tietää, että ensimmäinen parkkeeraus Prisman parkkipaikalle generoi kylkiin kyllä läjän kolhuja kanssa-autoilijoiden toimesta.

Ovien tiivisteitä tuli jo hieman mallailtua paikoilleen. Hyvin tuntuvat istuvan, vähän vain liimaa väliin varmistukseksi. Perjantaina aloitinkin liimailun harjoittelun tavaratilan lattialuukusta, jääpähän pahimmat harjoittelun jäljet sinne piiloon :)

Meinasin liimailla nämä ovia kiertävät tiivisteet näin, ovet irrallaan ja sitten ripustelen ovet paikoilleen. Loput sisuskalut ja tiivisteet voikin viritellä sitten pystyasennossa paikoilleen. Samalla helpottaa taas tämä tilanpuute.

Bilteman bitumimattojen putoamista takaluukusta ei tarvinnut odotella kesään saakka. Putosivat näköjään omasta painostaan, kun luukku oli ylösalaisin maalauksen ajan. Se siitä, tätä bitumia en tule laittamaan mihinkään pystypintoihin, todennäköisesti en edes lattiamattojenkaan alle. Etuoviin asennettu STP:n butyyli istuu paikoillaan kuin tauti, joten sillä tai vastaavalla materiaalilla vuorataan loputkin bussista.