sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

PA puolelle päivityksiä

Alkukesän helteillä alkoi taas kuumana käynnistyminen mennä sahaamiseksi. Oireet viittasivat aivan selkeästi tulvimiseen. Kylmänä lähti käyntiin heti, kuumanakin jos saman tien sammutuksen jälkeen väänsi avaimesta. Mutta jos pyörähti vaikka pidemmän ajorupeaman jälkeen huoltoaseman sisällä, niin konetta sai veivata tovin kaasu auki ennenkuin hörähti. 

Ongelmaa lähdin lähestymään uusilla neulaventtiileillä. Nurkka Solexit oli edelleen varustettu alkuperäisillä venttiileillä. Samalla oli tarkoitus laskea hieman bensapintaa, kun olin saanut vinkkiä että E10:n ja kuumakäynnistys ongelmien kanssa tämä voisi auttaa. Etanolibensa kun kiehahtaa herkemmin kuin ne 40 vuotta sitten pumpuilta löytyneet laadut.


Kuvassa vasemmalla uustuotanto neulaventtiili. Oikealla kaksi erilaista alkuperäistä, yli 40 vuotta vanhaa venttiiliä. Venttiileitä mittaillessa huomasin, että uustuotanto venttiili oli millin pidempi kuin alkuperäiset eli käytännössä bensapinta asettui uudella venttiilillä automaattisesti millin matalemmalle.

Nyt olen pari viikkoa ajellut venttiilien vaihdon jälkeen ja bensapinnan laskusta ja mahdollisesti uusista, pitävämmistä venttiileistä johtuen kuumakäynnistys parani huimasti. Edelleen joutuu pikkuisen enemmän pyöräyttämään konetta jos on ihan reilu helle ja pidempään ajoa takana mutta nyt ei tarvitse enää jännittää huoltoasemalle pysähtymistä.

Kesällä tuli bongattua Limebugilta type 4:sen bensapumppuja mitä mainostettiin EU:ssa valmistetuiksi ja luvattiin ihan oikeasti E10 kestävyys. Tähän saakka on ajeltu alkuperäisen yli 40 vuotta vanhan bensapumpun voimin mutta sen kesto on alkanut pikkuhiljaa jännittämään. Vanhan pumpun kalvot kun olivat jo tiensä päässä 6 vuotta sitten, kun pumppua entisöin. Silloin ei kaupoista saanut korjaussarjoja eikä edes uusia type 4:sen pumppuja. Viime vuosina tilanne on onneksi parantunut ja nelkkuun on jo pari vuotta saanut uusia pumppuja ihan kaupan hyllyltä. Nyt nähtävästi myös etanolia virallisesti kestävinä malleina.


Tänään sattui olemaan sopivasti luppoaikaa joten bussin perä ilmaan ja pumppu vaihtoon. Uudessa pumpussa ei ole enää vastaavaa sisäistä suodatinta kuin alkuperäisessä joten samalla asensin tankin lähtöön metallisen polttoainesuodattimen.


Huomenna koeajolle...

torstai 23. heinäkuuta 2020

Lähiseutumatkailua

Yöreissuja ei ole tehty mutta bussi on pörissyt lähes joka päivä. Teemana on ollut lähiseutumatkailua fiilispohjalta ja sadepilviä väistellen. 

Lauantaina kurvattiin Oravivuorelle etsimään näköalatornia. Muutama kilometri hiekkatietä, kuoppia ja nimismiehenkiharoita väistellen. Nyt on tämäkin Unescon maailmanperintökohde nähty. Melkein 30 vuotta asuttu lähes naapurissa ja nyt vasta tänne ehdittiin!


Paluumatkalla pysähdys Korpilahden satamassa. Jäätelöä ja hieman kulttuuria rannan taidenäyttelyssä.



Maanantaina käännettiin nokka pohjoiseen ja kohteena oli Äänemäen näköalatorni Äänekoskella. Kiivettiin tornin juurelle saakka bussilla. Kapea ja kuoppainen polku selvittiin hitaasti luikerrellen niin ylös kuin alaskin. Muutaman pohjakosketuksen saattelemana. Tänne ei kannata kauhean matalalla kulkuneuvolla yrittää.


Keskiviikkona Taidekaupunkiin eli suunnaksi Mänttä-Vilppula. Paikallisoppaiden kanssa kierrettiin Serlachius museot, Gustaf ja Gösta. Mäntän keskustasta hieman hiukopalaa, Agnus-burgerit Cafe Alexista salaatin kera.


Mäntän Klubilla kuskille kahvitauko, kyytiläisille skumppaa ja mansikoita.



Joenniemen saaren rannassa kannattaa käydä tsekkaamassa rantakallioon jo vuonna 1915 veistetty patsas.

Kauas ei taaskaan tarvinnut lähteä. Omilta nurkilta löytyy yllättävän paljon nähtävää!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Kesämiitti #3

Viikonloppu vietettiin Marjoniemen leirintäalueella Pyhäjärvellä. Vintage VW Garage järjesti mainiot kemut.  Perjantaina iltapäivästä kurvattiin paikalle sadekuurojen saattelemana. Leiri saatiin pystyyn hetkeä ennen sadekuuroa ja leiriä pystyttäessä pääsi kastumaan vain tennarit.

Sadekuuro kun hellitti, niin aurinko tuli esiin ja sitä riitti sitten koko viikonlopulle. Tennaritkin sain kuivateltua bussin katolla jo perjantai iltapäivän aikana.



Perjantai illan aikana paikalle ilmestyi muutama muukin lajitoveri.


Virvokkeita, bändi, savusauna, muikkuja, makkaraa, lettuja ja komeita auringon laskuja. Aika hyvä kattaus.


Auto pelasi kuin ajatus. Ainut vastoinkäyminen koettiin, kun moneen kertaan vuosien varrella hitsattu kaasupoltin hajosi kotimatkalla peräkärryssä pomppiessaan. Noinkohan tuon vielä kerran hitsaisi kasaan...

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Kuusaa

Sunnuntai iltana oli taas kuukauden ensimmäinen sunnuntai ja tällä kertaa käytiin potkimassa renkaita Kuusaan koskikahviolla. Paikalle ilmestyi vajaa parikymmentä ilma- ja vesijäähdytteistä volkkaria.



lauantai 4. heinäkuuta 2020

Peili päivitys

Puolessa viikkoa hypättiin bussin kyytiin ja lähdettiin etsimään aurinkoa Asikkalan suunnalta. Sieltähän sitä löytyi!


Leiriydyttiin VW kaverin mökillä, ihan sisätiloissa. Ohjelmassa oli suppailua, melontaa, saunomista ja tottakai muurinpohjalettuja ;)


Kotia kun palattiin, niin hyllyssä odotelleet uudet peilit alkoivat poltella niin paljon, että vedin haalarit niskaan ja vetäydyin tallin puolelle. Olin jo alkukesästä hankkinut 6" x 11" truck peilit mutta asennus oli venähtänyt, kun kiinnitysten suunnittelu otti aikansa. Lopulta ajatus kirkastui ja selvisin vain kahden reiän poraamisella oviin. 

Viikko sitten vastaan käveli alkuperäisten peilien NOS kiinnitys palikat ja niiden päälle lähdin ajatusta toteuttamaan. Näiden avulla alapään kiinnitystä varten ei tarvinnut porailla mitään reikiä.


Askartelin kumiletkun pätkistä holkit alkuperäisten peilien varsien reikiin. Truckki peilien alakiinnitysvarret istuivat sitten nätisti näihin uusiin kiinnikkeisiin M8 pulteilla. Peilien mukana tulleet kolmiomalliset alakiinnikkeet sai heittää miljoonalaatikkoon.


Ovien yläosaan piti porata kaksi reikää mihin yläkolmio kiinnittyi nätisti kahdella popniitillä. Totesin että nyt olen päässyt bussin kanssa siihen vaiheeseen että reikien poraaminen pintapelteihin ei tuota mitään tuskaa. 


Onkohan tämä nyt sitä kasarityyliä parhaimmillaan. Toiset tykkää, toiset ei. Itse lukeudun ensimmäiseen joukkoon. Jotenkin nämä truckki peilit ovat aina viehättäneet, jo pikku pojasta saakka. Nyt näkee ilman kuikuilua missä bussin takanurkat menevät peruuttaessa ja mikä tärkeintä, trailerin kanssa pyörittely on nyt huomattavasti mukavampaa kuin alkuperäisten pikkupeilien kanssa!

lauantai 27. kesäkuuta 2020

Moottori vaihtoon

Shimmit tuli ja säädin kampuran päittäisen speksien mukaiseksi. Muuten hyvä mutta totesin että edelleen kolahtaa. Nyt kun konetta pyörittelin, niin löytyi sopiva kohta missä kolkotus kuului todella selvästi, kun konetta pyöritti vauhtipyörästä edestakaisin. Youtubessa vähän mallia äänen kera.

Ei auttanut kuin purkaa lisää. Puhallinkoppa irti, samoin öljypumppu. Sormi kiinni nokkaa vasten ja nitkuttamaan. Jaha, siellähän se nokka taas kolkotti edestakaisin. Nyt vain kumeammalla äänellä kuin pari vuotta sitten. On se kumma, joko käsittämättömän huonoa tuuria nokkalaakereiden kanssa tai sitten tuolla lohkon sisällä on jotain muuta pahasti pielessä. Ensimmäisellä kerralla 2018 vuonna taisi mennä 500 kilsaa ennenkuin kilkatus alkoi. Laakereiden vaihdon jälkeen ajoin vajaa 4000 kilometriä ilman sivuääniä ja nyt keväällä tuo ääni alkoi pikku hiljaa kuulua kovempaa.


Työnsin koneen tallin nurkkaan odottamaan ensi talvea ja tarkempaa tutkimista. Onneksi hyllyssä odotteli edelleen 2014 vuonna kasattu alkuperäinen moottori. Puretusta koneesta siirtyi muutama jäähypelti, virranjakaja ja kaasarit varamoottoriin.


Yhden illan jumppa ja kone takaisin konehuoneeseen. Hieman oli matkalla haasteita, kun varalohko oli huollettu pukissa muutama vuosi sitten ja koneessa öljyt sisällä. Ei tässä muuta ongelmaa ole kuin ettei kone mahdu konehuoneeseen öljyntäyttöputken ollessa paikoillaan. Tyhjennysproppu tietysti tuolla moottorinostimen ja lohkon välissä olevan vanerin takana. Pikaratkaisuna puolimatkassa täyttöputki irti ja lorottelin sitä kautta pikkuisen öljyä pois koneesta :) 


Jännityksellä käänsin avainta ja laakista käyntiin. Hyvä hyvä! Pikaisesti tsekkasin sytkän ja kaasareiden synkan. Aavistus säätöä ja siellä se taas pörisee

Ensi viikolla päästään siis reissuun!

Sellainen "volkkari viisaus" tuli tässä opittua, että älä koskaan mene kesällä purkamaan mitään palasiksi jos se ei ole aivan välttämätöntä ja katkaise matkaa. Olisi tuon nokan kolkotuksen kanssakin varmaan kesän loppuun saakka selvinnyt.


tiistai 23. kesäkuuta 2020

Kampurassa päittäisvälystä

Maanantain iltapuhteiksi nostin bussin pukkien varaan. Nämä ovat niitä hetkiä kun kaipaisi autonosturia. Menee meinaa kohtuu tovi että saa tunkilla nitkuteltua auton turvallisesti tarpeeksi korkealle. Onneksi ilmastointi pelaa tallissa näillä helteillä.


Moottori lattialle ja sieltä se äänen lähde löytyi. Kampuran päittäisvälys on aivan sallitun rajan yläpäässä, ellei jopa ylikin. Ei tuohon ääneen sivullinen huomiota kiinnittänyt mutta allekirjoittanutta alkoi ääni riivaamaan.


Nyt odotellaan tovi sopivia shimmejä ja toivotaan että ääni katoaa kun välykset saadaan kuntoon. En muuta selitystä tälle toistaiseksi ole keksinyt kuin että parin vuoden takaisessa nokkalaakerijumpassa jäi epähuomiossa kampuran välysten tarkastus tekemättä kun runkolaakeritkin vaihtuivat yllättäen uusiin. Kone tuli kasattua samoilla shimmeillä mitkä siinä oli ennen laakeriremppaakin ja ääni hukkui nätisti pakosarjojen säksätyksen alle.