maanantai 31. maaliskuuta 2014

Liukuu ei liu'u

Liukuoven sarana sai vihdoinkin puuttuvat osansa ja niputin sen kasaan. Tässä vaiheessa sitten totesin, että tuo nailon ohjuri oli sittenkin liian kulahtanut, joten ei auta kuin laittaa tilaukseen uusi palikka. Ei näitä kaikkia liikkuvia palasia vain osaa kerralla ottaa huomioon. Ei, en käynyt huutamassa metsässä tuskaani...

Liukuoven kanssa tuli pelattua uhkapeliä. En päässyt sovittelemaan sitä paikoilleen missään vaiheessa kun alareunaa hitsailin kasaan joten tein oven riskillä, vähän niinkuin sokkona. Noh, näpeillehän siinä sitten tottakai tuli. Ovi oli etureunasta viitisen milliä liian ylhäällä, yläreuna raapi kiinni vesikouruun ja säätövarat olivat aivan tapissaan. Ei auttanut kuin laikata etukulma irti ja siirtää sitä noin 5mm ylemmäs ja taas maalattiin. Ja kaikki tämä on peräisin sieltä tunkin korvakkeista, mistä johtuen oviaukko on alareunasta aavistuksen vakiota korkeammalla. Onko tää nyt sitten Kustomi, kele!

Vieläkään tuo ei ihan oikein osunut, nyt on kulma hieman vinossa, joten alareunan ohjuria sai shimmailla kohdalleen ihan tosissaan. Sain oven nyt kuitenkin ripusteltua paikoilleen mallin vuoksi. Kai sitä pitäisi olla tyytyväinen, kun sokkona osui edes sinnepäin. Takaa alanurkka irvistää todella pahasti mutta mennään nyt näin. Jospa sitä hommaisi yhden liukuoven lisää, mitä alkaisi sitten joskus tulevaisuudessa askartelemaan paremmin aukkoon sopivaksi. Odotellaan se uusi nailon pulikka ja sitten hiplataan oven säätöjä lisää. Jos tuon nyt jollain ilveellä saisi kohtuu herkästi liukumaan suuntaan jos toiseenkin.

Apukuskin oveen sain viriteltyä kromit ikkunan ympärille ja tiivisteetkin lopsahtivat paikoilleen, kun aikani sovittelin ja ihmettelin.

Koristelistan takaosassa ei ollut reikiä kiinnikkeille, otin mallia vanhasta ja leikkasin uuteen osaan vastaavat aukot kuin alkuperäisessäkin osassa. Alareunan kiinnikkeiden kohdalleen sovittelussa oli hyötyä hammaslääkäriltä saaduista työkaluista ;) Sovittelun ajaksi tuin yläreunan teipillä ikkunankarmiin, ettei herkästi vääntyvä lista menisi heti solmuun.

Sitten ujutin paikoilleen sisäpuolen ikkunaa vasten tulevan kumitiivisteen ja painelin kiinnikkeet hammaslääkärin koukkua ja leveää rälläkän avainta käyttäen koloihinsa. Lopuksi sulloin valmiiksi kasatun pikkuikkunan paikoilleen ja lopsautin ikkunan uratiivisteet koloihinsa. Ei heti tee mieli alkaa sivuikkunaa vaihtamaan, sen verran työläs homma oli! Vielä pitäisi sama toistaa kuskin oveen. Viikonloppuna sain sinnekkin "uuden" lasin.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti