Viime lauantaina tuli jo kehuskeltua, että olin päättänyt olla tyytyväinen liukuoven irvistävään takakulmaan. Sunnuntai aamuna heräsin ennen viittä tuskissani, ovi tuli uniini! Hiivin talliin muun perheen nukkuessa ja aamu kahdeksan kahviin mennessä olin laikannut oven takakulman auki, vääntänyt sen lähemmäksi oikeaa muotoa ja maalannut korjaukset. Päiväsapuskan jälkeen ripustelinkin oven jo takaisin paikoilleen, tein viimeiset säädöt ja rasvailin kaikki liikkuvat osat. Nyt se saa luvan kelvata...
Päätin, että nyt maalaushommat saavat tältä erää riittää. Pukkasin bussin tallista pihallle aurinkoon, oli muuten ensimmäinen kerta päivänvalossa kun pääsin tarkastelemaan työnjälkeä. Kyllä tuo nyt reissubussina menee mutta toiste en autoa tässä pimeässä pikkutallissa maalaa. Mutta kuten sanottua, kaikkea pitää rohkeasti kokeilla! Purin muovista rakennetun maalaamon pois tallin uumenista ja siivoilin paikat, nyt on taas monta neliötä enemmän tilaa käytettävissä.
Maanantaina ruuvailin liukuoven lukon ja kahvat paikoilleen. Pyöräytin oveen lasin, myös sidecover lopsahti peittämään liukukiskoa. Nyt se huutaisi enää tuulilasia ja kattoluukkua paikoilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti